Tekemistä on taas riittänyt ihan hurjasti. Jos miettii viimepäivien osalta treenit/kisat, niin torstai aamulla aksakisat 2 rataa, iltapäivällä ilmaisutreenit + esineet ja illalla vielä temputusta/tokoa sisällä. Perjantaina iltapäivällä hakutreenit + esineet, illalla tokoa ja agia kentällä, myös Nakun kanssa aksaa. Lauantaina taas hakumetsään, ja illalla tottiksiin, välissä tietysti temppuilua kotona, ja muutama kontakti.. Ja siinä sivussa tein myös Nakun ja Henkan kanssa viestiä. Sunnuntaina, eli tänään, oltiin vain agikisoissa, paitsi minä myös viestillä, ja Moona kuunteli laukauksia. Ihan parhaat päivät siis :)

Aloitetaan hausta. Ilmaisut meni ihan jees, oltiin metsässä ja ukot piilossa suht lähellä, eikä tallattua aluetta. Vaihtelin ilmaisun ja suorapalkan kanssa. Toi heti kiinnon taas ekasta kiintorullan sijaan. Se on nyt selvästi hoksannut sen jutun. Mun pitää nyt olla tarkkana sen luovutuksen kanssa, ettei se ala ennakoimaan sylkemällä rullaa ilman käskyä. Perjantaina ja lauantaina ei otettu ilmaisuja ollenkaan metsässä, vaan keskityttiin muuhun. Perjantain treenistä jäi mieleen, että ei edennyt taaskaan keskellä olevalla tyhjällä, ilmeisesti oli jäänyt tarkistamatonta aluetta siihen väliin. Lauantaina tein samanlaisen tyhjän, ja nyt kääntyi oikein ja eteni hyvin. Palkkasin tästä. Lauantaina oli muutenkin pistot suoria ja hyviä, paitsi kerran meinasi harhautua ja kääntyi n25m kohdalla polkua pitkin, isoja polkuja ei ole ollutkaan hetkeen. Sanoin heti pienet nuhtelut, ystävällisesti tosin, ja Moona paalasi takaisin. Uudella lähetyksellä lähti innokkaasti ja juoksi suoraan takakulmaan, ihanaa että se ymmärsi missä teki väärin, etten turhaan sille sanonut. Mun pitää nyt muistaa huudella sitä keskilinjalla niin tyhjillä, ilmaisuilla kuin suorapalkoillakin, ettei se vedä mitään omia johtopäätöksiä.

Sitten esineisiin, torstaina tein hajuhaulla kaksi esinettä, kummastakin ensin haju, ja sitten peräkkäin haut ja palkka vasta lopuksi. Oli ihan hyvä. Perjantaina tein ilman apuja ekan esineen, Moona haukkui kun virittelin sitä, komensi että mennään jo sinne ruutuun.. Odotti lähetyksessä silmät kiiluen lupaa etsiä, ihana. Ampui hurjaa vauhtia ruutuun, ja etsi siellä ihan järkevän näköisesti, mutta mitään ei löytynyt. Odotettiin ja odotettiin, tuntui ikuisuudelta, vähintään(!) 5min se siellä etsi, vai pitäisikö sanoa "etsi", ja lopulta harhautui ulos ruudustakin etsimään, kutsuin pois. Virittelin uudelleen, ja taas taas se haukkui innoissaan.. Nyt löysi kuitenkin onneksi, huh. Paljon palkkaa tästä. Toinen vielä haju haulla. Esineet pienet kynsiharja ja kukkaro. Vaikka se nyt ei mennytkään ihan oppikirjan mukaan, niin olin hurjan iloinen sen innosta. Olkoon sitten löytämättä mitään, kunhan yritys on hyvä ja hauskaa on. Tuntui jotenkin että Moonan energisyys oli palannut, ja niin se olikin <3

Perjantai iltana tokoiltiin, ja meillä oli hauskaa! Ensin seuruuta, ja se tuntui pitkästä aikaa hyvältä. Täyskäännökset mahteja, paitsi juoksussa on parantamisen varaa. Sitten kokonaisena zeta, heti oikein ja täydellinen kaikin osin. Vielä ohjattua, ensin meinasi juosta suoraan keskikapulalle, sitten palkkailin merkkejä, suuntia ei kuunnellut vaan taas keskikapulalle, se oli varmasti kiva kun sinne ei heti saanut mennä, voi päätön kana. Tein yhden helpotetun kaarikävelyllä, jotta se virhe unohtuu. Moona kun on just sellainen, että jää virhettä toistamaan. Sitten alusta uudestaan kummatkin suunnat, ja näytin keskikapulaa niin että se kiinnostuisi siitä enemmän kuin oikeista noudettavista, koska kierona elukkana se sitten ajattelee, ettei sinne varmaan pidä mennä kun kiusataan. Ja niin se ajattelikin, ja teki ihan superisti kummankin suunnan, kiero elukka se siis on. Merkit oli pääosin hyviä, ja lisävaikeutta toi ruoho, joka oli niin pitkä ettei kapuloita oikeen näkynyt. Moona oli hyvä, normaali, ihana oma itsensä. Nyt siitä osaa olla niiiiiin iloinen taas :) Kumpa jatkuisi näin.

Lauantaina tottis treenit. Ammuttiin seuruun aikana, ekaan reagoi eniten, ja pudotti kontaktin, huomautin siitä mahd. normaalisti, ja sitten menikin paljon paremmin. Piti kontaktia ja palkkasin namilla, ja lopuksi vielä leikittiin samalla kun ammuttiin. Oli vähän paineistunut ampumisen jälkeen, pian ravisti ja oli ihan normaali. Muut jatkoivat räiskintää, niin mentiin kauemas metsään ulkoilemaan. Ensimmäiseen reagoi hieman, sitten jatkoi normaalisti olemista. Seuraamisen aikana ampumisen saa varmasti kuntoon, näin veikkaan. Paikkamakuussa tulee se isompi ongelma luultavasti. Hyppy oli kovin vaikea Moonalle, ja siitä vähän harmistuin, ja kielsin sitä kiertämästä hypyn madaltamisen sijaan. Hyppäsi suurimman osan honolla tekniikalla, oli alle metrin. Pitää treenata selvästi tekniikkaa, mutta sitäpä me ollaankin kesällä treenaamassa, joten no hätä, ihanku sillä hypyllä olis muutenkaan mikään kiire. A:ta niin että lähetin sen palkalle, ja sitten kutsuin toiselta puolelta niin että näytin harjan yli palkkaa. Ja kerran kapulan kanssa ees taas niin että itse sivussa, meni hyvin. Luoksetulossa meinasi tulla eteen, mutta lopussa päätyikin sivulle. Otin niitä eteentuloja vielä, eiköhän se senkin opi vielä kunnolla. Paikkamakuu niin, että pari teki luoksetulon, ja Moona oli kerran vilaissut ja sitten katsonut takaisin muo. Ehkä me vielä joskus päästään sinne BH kokeeseen, toivoa on.

Sitten aksoihin, aloitetaan vaikka halatorstain kisoista. Kaksi hyllyä, ei hyviä ratoja. Mä olin huono huono huono, eikä ollut intoa kisata. Rataantutustumisessa katsoin mitä muut tekee, kun ei tullut itselle ideoita mieleen. Mitä vitsiä, yleensä keksin ihan itse omat kuvioni, ja niissä pysyn, oli ne sitten huonoja tai hyviä, niin itse opin ja itse keksin. Itse tiedän paremmin kuin muut mikä sopii itselle, ja jos en, niin sitten kaadun omaan tyhmyyteen ja toivottavasti en toista samaa virhettä. Nyt ei vaan ollut mun päivä loistaa, ja hyppärillä tuli vaikka mitä kieltoja ja Moona esteistä ohi, kun en ohjannut. Positiivisina asioina oli hyvät kontaktit Moonan osalta. Kepeillä mokia kummallakin radalla, sekä aloituksessa että lopussa, ekaa kertaa keppivirheitä, paitsi Joensuussa se ihme välikepin ohitus, jota en niin laske. No oli ihan hyvä epäonnistua välillä kunnolla, niin etten voi ainakaan syyttää koiraa, paitsi ehkä niistä kepeistä vähän. Ei ollu kivaa kisata ei, ja löysintä ohjausta ikinä, pakka hajos kummallakin radalla.

Perjantaina sitten treenattiin, vetäsin hatusta oikeen mukavan radan, jossa mentiin moneen kertaan kepit. Olipa mukava treenata pitkästä aikaa rataa yksinään, tätä olen kaivannut. Saa itse miettiä rauhassa ja treenata mitä huvittaa, ilman ohjaajaa sanomassa mitä pitää tehdä ja mikä meni pieleen. Kaikella on puolensa. Aluksi yritin nollalla heti läpi, ja 10vp kaikki kepeiltä, eli on niissä vaan parantamisen varaa. Lopuksi hinkuttamisen jälkeen taas nollayritys, ja nolla tuli. Oli hurjan hyödyllinen treeni kummallekin, ja taas meillä oli hauskaa.

Lauantaina tein kaksi toistoa kaikkia kontakteja omalla pihalla, ollaan palattu vanhaan, ja palkkaan paljon kontakteista, enkä stressaa vauhdista ja aina palkkaa. Tuntuu menevän parempaan päin :)

Tänään sitten Järvenpäähän kisaamaaan. Ihanan aurinkoinen ja lämmin kesäpäivä, ja lähdettiin ihan kaksistaan matkaan Moonan kanssa. Ihan niinkuin viime kesänä, hassu deja vu tunne. Viime järvenpäänkisat olivat parhaat kisat viimevuonna, vieläkin muistan ne radat, ja muistan että ekaa kertaa tehtiin yhdessä, ja sen kaoottisen fiiliksen tilalta nautin jokaisesta hetkestä, ja vaikka tuloksena olikin vain hyllyjä, niin leikittiin vaikka kuinka kauan kentällä kisojen jälkeen palkaksi, ja ihan vaan huviksi. Istuskeltiin silloin ratojen jälkeen nurtsilla, ja tein niin hyvän ja nyt kisarutiineihinkin kuuluvan havainnon. Jokaisen radan jälkeen kannattaa istua hetkeksi alas, ja käydä rauhassa suoritus läpi pala palalta, ja sitten päästää siitä irti, jotta voi taas ladata kaikki ajatukset seuraavaan starttiin. Niin yksinkertaista, mutta itselle tärkeä havainto. Mutta takaisin tähän päivään, matkalla tuli radiosta vain hyviä biisejä, ja yritin oikein tsempata mun ajatusten kanssa. Halusin takaisin sen tekemisen ilon, tuloksista välittämättä. Kisaamisen pitää olla hauskaa, ja varsinkin viimeisen epäonnistumisen jälkeen piti saada hyvä fiilis päälle. Katselin radan rakennusta ja manasin radan ajatuksissani ihan mahdottomaksi meille, "Voi ei, okserille pitää tehdä takaaleikkaus, Moona pudottaa riman, voi ei, en ehdi tuollakaan ohjaamaan sitä oikeaan putkeen, vihaan hyppyratoja.", sitten katselin vielä minit, ja ajatuksissa pyöri vain: "Onpa noi kaikki hyviä, ei Moona osaa noin, en mä ehdi tonnekaan kun Moona on niin nopea, jne." Lenkitin Moonan ja huomasin ettei lämppähyppyjä ole tarjolla, ou nou. Tehtiin sitten luoksarin stoppeja ja tokoa, jotta Moona sai tuntumaa pohjaan. Lämpässä on ihan liian usein käynyt niin, että se pudottaa ekan riman jos pohja erilainen. Rataantutustumista ennen sain skarpattua itseni, huh, ja pää vilisi erilaisia ohjausvaihtoehtoja, joista onnistuinkin valitsemaan sopivat. Unohdin negatiiviset ajatukset ja radan juokseminen tutustumisessa tuntui rullaavan, se olikin itseasiassa aika helppo rata Moonalle, ei se haittaa vaikka en ehdi juosta, Moona irtoaa ja lukee hyvin rataa, miksi mä sen olin unohtanut. Hain Moonan autosta ja kipkap radalle juoksujalkaa, takaaleikkaus okserille meni kuin vettä vaan, ja Moona irtosi hienosti joka paikkaan, kepeille kesti hetken löytää, mutta nollalla maalin, jes. Oli hyvä rata, ja aika riitti voittoon. Katselin taas minejä samalla kun löhöilin auringossa, toka rata oli nyt oikeasti aika vaikea, muttei mikään kohta ollut meille mahdoton. Ajattelin että nolla siitä on otettava, koska kolmatta rataa en jaksa kyllä mennä siinä helteessä. Välistävedot vähän jännitti, mutta ne oli helpotetussa kulmassa. Taas koira juoksujalkaa autosta, olin jo lähdössä ihan hiessä, onneksi ollaan oltu niillä Juhan rääkki yksäreillä. Kolmantena esteenä puomi, ja Moona varasti ilman lupaa, en puuttunut kun oli niin hyvä fiilis ja meno päällä. Sitten keinulla suhisin ja huusin pintaa, muttei se tietenkään totellut, kun oli ottanut jo yliotteen puomilla, kepeille kesti kauan löytää taas sisään, ja annoinkin sen itse rauhassa hakea, sadasosia palaa näihin, keppejä pitää treenata todella. Aan otin sitten varman päälle enkä vedättänyt, vaan jäin taakse, ja huh se pysähtyi. Pidin siinä ikuisuudelta tuntuvan ajan, ja olin jo liikkunut liian kauas siitä missä olisin nopealla vapautuksella ollut, joten rytmitys meni ihan pieleen, ja lopun valssi valui tosi pahasti, läheltä piti, että sain sen kalasteltua oikealla hypylle. Nollalla maaliin ja oli niin hauskaa, vaikkei se ihan totellutkaan. Sijoituttiin toisiksi, sekunti jäätiin voittajasta. Parempi kuitenkin että pidin sen siellä A:lla kunnolla, muuten oli ehkä ärsyttänyt aika paljon, jos olis kaikilta kontakteilta päässyt varastamaan :D Voi tuhma ihana Moona, tietää ainakin mihin kiinnitetään huomiota siellä kolmosissa syksyllä, rehelliseen kontaktityöskentelyyn! Vuoden tavoitteet on nyt agilityn osalta saavutettu, vajaa kolmessa kuukaudessa ollaan tehty 6 nollaa. Se on nyt sen merkki, että suoritusvarmuus on ihan hyvää, ja hyviä ratoja on tehty! Nyt on hyvä jäädä kisatauolle :)

Paljon palkintoja, arvollisesti jää jopa starttimaksusta voitolle, kerrankin. :D

Illalla vielä viestiä, Naku on aika hyvä siinä :) Sitten ammuttiin niin, että Moona ja Jerry oli "lenkkeilemässä", jos vaikka Moona huomaisi, ettei niihin tarvitse reagoida, kun muutkaan ei välitä. Tuntui ihan hyvältä näin, eikä Moona pahemmin välittänyt. Vähän korvat luimuun aluksi muttei muuta, otti siis hieman painetta hetkellisesti, mutta aina paukkujen välissä ihan rento. Näin se totuttaminen menee varmasti parhaiten, kun Moona saa itse huomata ettei mitään pahaa tapahdu, eikä mun tarvitse yrittää leikittää tms.