Eli haettiin nuorten koirien toko-rinkiin, ja tänään oli näytön paikka. Liikkeet alemmista luokista, eli hyvin hallussa niin sanotusti. Meille koe osoittautuikin sitten oikeaksi jännitysnäytelmäksi paikkamakuun osalta. Oltiin vikana suoritusvuorossa juoksun takia, ja häiriökoiraksi sattui punainen irlanninsetteri, arvata saattaa miten Moona käyttäytyi jo ennen kun päästiin kehään. Murinaa ja tuijottelua, meinasin jo luovuttaa ihan saman tein siihen paikkaan. Moona yhdistää kaikki samanrotuiset koirat noihin naapurin koiriin, joiden kanssa meillä on niin pahat ongelmat, että pysytään visusti poissa meidän lähi metsistä koirien välejen takia. Olen siitä ennenkin tänne kirjoitellut tarkemmin. Moona käyttäytyi tasan samanlailla häiriökoiraa kohtaan kuin naapurin koiria, kovin varuillaan ja valmiina hyökkäämään pienimmästäkin uhkaavasta eleestä. Onneksi kehään käveltiin remmissä, onneksi.. Ja onneksi shetteri oli meidän oikealla puolella niin olin turvana siinä välissä Moonalle. Voi olla että viisainta olis ollut unohtaa koko toko-rinki tuossa tilanteessa, mutta yritin sitten vaan rentoutua ja luottaa Moonaan, vaikka tuossa tilanteessa siihen ei olis kyllä ollut luottamista, eikä Moonalla aihetta luottaa että mun kanssa on turvassa, kun ei se ennenkään ole ollut shettereiden läheisyydessä. Hyvä kuva siis annettiin heti meistä kehään mennessä juu..
Paikkamakuu alo: Askeltamalla maahan, ei hypähtämällä niinkuin aina tekee. Katseli rauhassa sivuilleen, näytti siltä että huomaamatta katsoo onko shetteri varmasti paikallaan. Siirsi painoa kerran toiselle lonkalle, ihan ministi. Sivulle ei niin täpäkästi kuin yleensä. Oli siis rauhaton ja varuillaan, ei rento ollenkaan. Harmi todella, koska treeneissä Moonan paikkamakuu on ollut just sellainen mitä pitää, korvat luimussa ja keskittyy 100% tehtäväänsä. Tosin olosuhteisiin nähden oli varmasi niin hyvä kuin se pystyi olemaan.
Seuruu voi: Vielä kierroksilla edellisistä, suoralla seuraa normaalisti, paikallaankäännöksissä yksi pa selän taakse vino ja oikealle jotain häikkää. Tempon vaihtelut hyvää. Käännöksissä joko jäi tai ylityöskenteli, olisko vielä lisäksi pudottanut kontaktinkin jossain. Tämä harmittaa kyllä, kun seuruu on Moonan vahvin liike ja mennyt aina hyvin missä tilanteessa tahansa. Todella alta riman siis, mutta posiitivisesti ajatellen ainakin siitä näkyi, että se osaa kyllä seurata aina välillä, vaikka pakka hajoaakin. En vieläkään käsitä tätä, mutta se ei vaan keskittynyt. En tiedä näyttikö se nyt niin pahalta kuin tuntui, toivottavasti ei.
Luoksetulo alo: Mun mielestä se oli tosi hyvä, matka oli pitkä. Vauhtia oli tarpeeksi ja hyvä pa.
Nouto avo: Täydellistä. Heiton jälkeen otti heti kontaktin, lähti täysillä, tuli täysillä. Ei törmännyt, mutta luovutus tiivis, niinkuin aina. Se kyllä yritetään korjata, harmi etten tiennyt ihannetta, kun opetin eteentuloa.... Sivulle vähän pompsahti tiiviyden takia, mutta hyvin kuitenkin.
Kaukot avo: Taas astumalla maahan, miksi ihmeessä. Joka vaihdossa, hitto. Muutenkin himpun tahmea. Tää oli ihan omavalinta liike, oli kyllä kantsinut ottaa joku muu, vaikka metskunouto.
Kaksi kertaa iso haukahdus kehuista, muutenkin reagoi niihin kovin oudosti, nosti virettä ja kyttäsi ympärilleen. Veti myös yksilöliikkeisiin samalla tavalla kuin agikisoihin, varmaan siinäkin jotain tekemistä siihen shetteriin. Jos sitä ärsyttää tai hermostuttaa joku, niin purkaa mielellään itsensä tekemiseen. Liikkeiden välillä siihen oli vaikea saada kontaktia, oli jotenkin oudossa kyttäys tilassa. Noh, mutta ainakin Moona oli älyttömän innokkaan näköinen liikeiden aikana, teki täysillä silmät palaen ja nauttien. Ei tullut kaksoiskäskyjä tai muutenkaan mitään isoja virheitä. Vain pientä hienosäätöä, ja se yleisvaikutelmä, ööööh. Niin paitsi se maailman kamalista kamalin seuruu, josta tykkään kaikista eniten itse Moonan liikkeistä, siksi saatan myös arvioida kovin kriittisesti. Kova paikka oli kyllä seuruu, ja taisin olla itsekin aika sekaisin paikkamakuun tapahtumista. Kotimatkalla pääsi helpotuksen kyyneleet, paikkamakuun jälkeinen jännitys ja pelotus laukesi vasta silloin. Niin, ja kuumuus ei kyllä vaikuttanut Moonan suoritukseen tippaakaan, jotta näin. Vaikka oli niin kuuma että itsellä oli paha olla, ei Moona edes läähättänyt autossa jäissä viiletetyn coolin coattinsa ja kylmä alustansa kanssa. Kaikesta huolimatta uskon, että meille on mahdollista päästä rinkiin, ja toivon sitä niin paljon. Vaikka suoritus oli meidän oikeaan tasoon nähden huonompi, niin oli siinä myös paljon positiivisiakin asioita. Toivottavasti tuomarit/päättäjätkin näkisivät sen niin. Harmittaa varmasti jos ei päästä, koska olisi voinut mennä paljon paremminkin. Tosin en voi sanoa, että olisi pitänyt tehdä jotain toisin. Paitsi olisi pitänyt olla nopeampi silloin kun Moonan ollessa pentu husky hyökkäsi sen päälle, jos olisin reagoinut nopeammin, olisin ehtinyt napata sen syliin. Shettereiden karatessa meidän luo lenkillä ensimmäisen kerran, olisi pitänyt häätää ne itse heti karjumalla ja jahtaamalla pois meidän luota, eikä kauhuissaan odottaa mitä tapahtuu. Pieniä häviäviä hetkiä, jotka olisivat merkinneet paljon. Jos jos ja jos.
Moona
On se vaan niin maailman paras koira. Ei tainnut olla meillä onni tällä kertaa vain matkassa mukana.
Kommentit