Käytiin eilen illalla tokoilemassa kaarihalleilla, ja treenin jälkeen koirien kanssa kävelyllä kuun valossa. Löysin uusia kivoja lenkkipolkuja, jee

Treenit meni ihan mahtavasti. Aloietettiin asenneseuraamisella. Eli paljon iloisia kehuja ja palkkaa, eikä oikeaoppisella paikallakaan niin väliä. Tehtiin kahdeksikkoa.

Jatkettiin pienen tauon jälkeen kokeenomaisella treenillä, paitsi liikkuria ei ollut. Ensin liikkeestä seisominen. Jätin virittelyn pois, ja Moona teki ihan nappi suorituksen. Sitten luoksetulo, sanoin vahingossa jättökäskyn ennenkuin olin lähdössä. Moona luuli että pitää mennä maahan, nostin istumaan ja jätin oiken. Pa:oon tuli tosi hyvin lopuksi. Pitäis varmaan treenata sitä, että sanon huijaus käskyjä, eikä Moona saa reagoida niihin. Seuraavaksi oli liikkeestä maahanmeno, mikä oli hieno myös. Sen jälkeen seuraaminen, joka oli tosi mallikasta ja pa:t suoria. Vasemmalle käännökset vielä vähän hassuja, mutta selvästi meidän seuraamisen tehotreenaus on tuottanut tulosta. Lopuksi vielä hyppy ilman hyppyä, eli suomeksi sanottuna eteenmeno ja seisominen. Sekin oli oikein hieno. Kaikista liikkeistä, paitsi luoksetulosta olisin antanut 10p Moonalle.Jokaisen liikkeen jälkeen innostin sitä samalla tavalla kuin ennen lelun saamista, ja annoin sen hyppiä vasten. Hetken kehujen jälkeen käskin sen sivulle ja siirryttiin hallitusti seuraavaan paikkaan. Suoritus oli tosi yhtenäinen, enkä huomannut palkattomuuden aiheuttavan minkäänlaista pettymistä liikkeiden välillä. Tästä treeninpätkästä olen vieläkin hirmu iloinen.

Tauon jälkeen otin paikkamakuun. Tässä olen ollut liian lepsu, ja katsonut joskus läpi sormien kun Moona syö lunta. Itselläkin ollut jano, enkä ole raaskinut kieltää moista, tyhmä Minä. Nyt huomautin sille asiasta, ja Moonapa pomppasi pystyyn kuin kenguru. "Ai eikö lunta saanutkaan syödä vai häh?" No ei saa! Ellei ole janoon kuolemassa, onpa taas loogista mun osalta. Tein kaksi lyhyempää paikkamakuuta vielä, ja molemmat oli hienoja. Pääsin siis palkkaamaan. Lopuksi vielä luoksetulon pysäytyksiä. Meinasi tarjota aina maahanmenoa, mutta vääristä en huomioinut ja jankattiin vaan lopulta seisomisia. Ne onnistui sitten lopulta hyvin, kun Moona jo ennakoi ne. Höps, hankalaa on..

Tänään oli tarkoitus mennä taas treenaamaan, ruutua olisi ollut suunnitelmassa. Kamat olin laittanut autoon jo, ja koiria ajattelin vielä pissattaa ennen autoon pakkaamista. Ei oltu päästy edes pihalta pois, kun Moona jo kierii kissan ihan siinä itsessään. Vauhdista heittäytyi jo selälleen, ennenkuin kerkesin edes ajatella kieltämistä. Siitähän on tullut vikkelä, ja pirulainen ajatteleekin nopeammin kuin minä. Ällöti niin paljon, että tyydyttiin pikaiseen pissalenkkiin. Matkalla sisälle ja pesulle otin treenirepun takaluukusta matkaan. Rasmuspa luikahti jo takaluukun ovenraosta autoon, aika vikkelästi ottaen huomioon sen, että ennen se piti nostaa takaluukkuun. Vielä kahdessa osassa kun painaa niin paljon. Rasmusraasu olisi halunnut treenaamaan, tai edes minne vain pois kotoa. Moona ei tykännyt pesusta ollenkaan, harmi vaan, ettei se ymmärrä tapahtumaketjua kissankakassa pyörimisen ja suihkun välillä, tai sitä miksi me ei sitten mentykään treenaamaan. Mokoman tajuamiseen vaadittaisiin vielä muutama toisto lisää, niitä odotellessa...