Ei olla paljoa nyt käyty treenaamassa misään, ja liian lyhyitä lenkkejä ollaan tehty myös. Huono omatunto on, ja Rasmuskin on ihan masentunut. Rasmuksella on myös vatsa ihan sekaisin, oli toissa yönä paskantanut sisälle! Ja vielä soffalle! Moonalla oli myös jäänyt joku luun palanen kurkkuun(?), ja oksenteli sitten ympäriinsä, ja tietenkin matoille. Kolmelle eri matolle!! Olin unohtanut tilata lisää nappuloita, ja annoin sitten enemmän raakaa lihaa ruoan joukossa kuin yleensä, siitä Rasmun ripuli, tai sitten raa'asta kananmunasta, tiedä sitten. Ihanaa on meidän elämä kyllä. Kaikista eniten harmittaa Rasmuksen masennus, en kyllä yhtään tiedä mitä sille tekisi, kun ei millään näytä menevän ohi. Eikö se Rasmus vois vaan olla normaali koira. Hermo menee siihen kun se vaan läähättää ja tärisee aina kun komennan Moonaa, tai teen jotain muuta normaalista poikkeavaa. Inhottavaa kun ei voi normaalisti olla. Ei ole kyllä yhtään tasapainoinen meidän lauma, Rasmus masentelee ja stressaa, minä ärsyynnyn siihen, Moona on muuten vain hullu psykopaatti, jota en saa pidettyä kurissa ja nuhteessa. Olen siis epäonnistunut laumanjohtajana.. Tai sitten on vain huono päivä.

Torstaina olin viimeksi tokoilemassa Moonan kanssa, ja menikin tosi kivasti. Seuraaminen oli todella kivaa ilman häiriötä. Nouto oli kaikinpuolin hyvä, ja päätin sitten kokeilla metallikapulalla. Ensimmäisen kerran toi ravilla, ja sitten ei halunnut ottaa enää suuhun, vinkui turhautuneesti kapulalla ja oli jotenkin poissaoleva. Olisi ilmeisesti pitänyt jättää vain siihen yhteen. Vaadin sen kuitenkin todella helpotetusti tuomaan sen kapulan lyhyellä matkalla mun käteen ja palkkasin siitä. En ihan tiedä olisiko pitänyt vaatia sitä noutamaan samalla tasolla mitä halutessaan osaa, ja entä jos se ei olisi millään suostunut. Näyttääkö se nyt mulle kieltä ja lällättelee salaisesti, kun ei halua sitä metallia noutaa niin ei joudukaan, vaan riittää että metrin päästä nostaa sen valittaen mun käteen, ja sitten saa vielä palkan kaupanlisäksi. Vai vaadinko sittenkin Moonalta liikaa, kun sen motivaatio ei kanna. Jossain on nyt menty pieleen, sillä kesällä se nouti sitä kapulaa ihan täydeltä matkalla ja vauhdikkaasti. Syksyllä pidettiin taukoa metallista, koska opetin noutoa uudestaan eteen luovutettavaksi, ja jotenkin sen metallin treenaaminen sitten jäi, seliseli. Sisällä ollaan tehty sitä, mutta on jotenkin pakkopullaa. Apuva. Lopetettiin muovisen kapulan noutoon, että jäisi hyvä maku suuhun. Tehtiin putkeen jäävät ja luoksetulo, ja lopussa sai vasta palkan. Ei sekoittanut jääviä, JES! Taidettiin me jotain muutakin tehdä, mutta en kyllä muista mitä. Positiivinen mieli jäi kuitenkin treenistä.

Tänään jatkettiin tunnarin treenaamista, tai lähinnä vain tunnistamaan sitä omaa hajua. Vihdoin sain ostettua post it lappusia, kun ei ne vessapaperin palat oikein toiminu kun lenteli ympäriinsä. Aloitin ihan alusta, ja piilotin lapun alle namin. haistella Moona osaa käskystä. Hyppäsin heti siihen, että oli enemmän lappusia ja hajustettu etummaisena. Ei oikein toiminut alkuun, ja haukkaili vääriä eikä ihan ymmärtänyt. Tai osui kuitenkin oikeaan ja naksautin niistä. Käsittääkseni koiran hajuaisti on niin hyvä, että se minun hajustaman lapun löytäminen olisi ihan lasten leikkiä. Vaikeinta on saada koira tajuamaan mitä siltä haetaan. Havaitsin pian, että ne lappuset kannattaa laittaa riviin, ja lähettää Moona rivin alusta haistelemaan. Menasin menettää jo uskoni, mutta kyllä se vaan lähti siitä sitten toimimaan. Rivissä oli 5 lappusta tosi etäällä toisistaan, ja Moona löysi tosi helposti sen oikean. Joko se jää nuuskimaan sitä pidempään ja naksutan, tai sitten se jää seisomaa oikean kohdalle, olen naksauttanut näistäkin vielä. Jatketaan nyt näin kunnes asia on päivän selvä, siihen tuskin kauan menee.. En ole aivan varma, että miten tästä kokonainen liike joskus kehitetään, mutta ei siitä varmaan ole haittaakaan, että se osaa sen oman lapun tunnistaa