Ja juu-u, tuosta pienestä suloisesta paimenesta on kyse. Se on niin hauska kaikessa älykkyydessään, voisi vaikka kirjoittaa kirjan: "Miten koulutat omistajasi". Niinhän sitä sanotaan, että bc oppii kyllä vedättämään hömelöä omistajaa vaikka 6-0, ja tottahan se onkin.

Tänään oli taas hauska tilanne ilmaisu treeneissä, kun Moona yritti juksuttaa vähän kaikkia. Mentiin aukeaan mettään, jossa neljä ilmaisua ihan näkyvillä ukoilla. Ei siis tarkoituksena etsiä mitään vielä. Ensimmäisellä muuten hyvä, mutta räki rullan metriä ennen suusta, yleensä luovuttaa kovin nätisti eteentulo asennossa. Odotin että itse hoksaisi korjata sen, muttei mitään yritystä edes vaikka kuinka rullaa osoittelin, ei ollut sitä huomaavinaankaan. Sorruin antamaan käskyn tuo, ja sit toikin. Näyttö hyvä säädöistä huolimatta. Sitten seuraava toiselle puolelle, en nähnyt ihan mitä siellä tapahtui, kun ehdin etenemään aika paljon. Ei ollut kuulemma suostunut ottamaan rullaa, ja maalimies oli sitten auttanut luonnollisesti. Oli pudottanut rullan melkein heti, ja maalimies oli sitten ystävällisesti käynyt nostamassa sen Moonalle. Mietin kyllä että olisin ohjeistanut maalit niin, ettei rullan kanssa saa auttaa ollenkaan, kun on muutamissa viime treeneissä päässyt käymään niin, että jos ei heti hoksaa ottaa, niin maalimiehet auttaa sille rullan suuhun. Hyvä minä, kun en muistanut sit ohjeistaa maalimiehiä tästä heti. . Sanoin tuo ennen kuin ehti räkäisemään, jotta ede rullantuonti onnais, näyttö hyvä. Kolmosella ei taas ollut ongelmaa rullan ottamisella, olihan se aikaisemminkin sen puolen maalilta sen ongelmitta ottanut, vaikka samanlailla oli sielläkin maassa irtaallaan. Räkäs taas rullan metrin päähän, eikä yrittänytkään korjata, uusin koko lähetyksen, ja toi sitten oikein tiiviisti eteen sen, näyttö taas hyvä. Olis varmaan heti ekalla pitänyt korjata, se osaa kyllä, yrittää vain oikoa. Sitten taas nelonen sillä maalimiehellä, joka ei äsken onnistunut. Nyt oli suunnitelma, että maalimies passiivinen. Ja niinhän siinä yllätys yllätys kävikin, että ei millään olis ottanut rullaa. Etenin ja huutelin Moonaa, mitään ei kuulunut. odotin ehkä 5min, ja palailin lähemmäs katsomaan mitä siellä tapahtuu. Ei mitään, Moona seisoo hölmönä maalimiehellä odottaen apuja, ei auttanut ei. Sanoin ihan että ohhoh, nyt ei kyllä mee ihan nuin, ja Moona tulikin sieltä sitten mun luokse. Uusi lähetys eikä minkäänlaista ongelmaa rullan otossa, ei edes pientä miettimistä mitä pitäis tehdä, voi pientä huijaria. Näyttö taas hyvä, ja siihen olikin kiva lopettaa. Joutui pieni raskaan työn raataja tehdä ihan itse palkan eteen töitä. Kyllähän tuo kovasti tykkää hommia tehdä, mutta jostain syystä se välillä puijaa. Varmaan niin kova kiire saada palkka, ettei millään malta olla huolellinen. Yrittää päästä helpolla, ja on huomannut että se toimii. Usein saa vähän helpotusta, kun pitäisi vain antaa miettiä ihan omilla aivoilla. Samahan oli siinä metalli noudossa, asteittain se huijasi mut antamaan sille palkan kuonkosketuksesta, vaikka aiemmin osasi noutaa koko kapulan, huonolla otteella tosin silloin. Mutta juu, oletan, että enskerralla menis ilmaisutkin ihan putkeen tän taistelun jälkeen. On se vaan niin hupaisa otus :)

Arkikäytös on ollut myös pohdinnan alla. Yleisesti Moona on tosi kiltti koira, eikä tuhmaile, mutta on myös niitä tilanteita, joissa hallittavuus vois olla paljon parempi. Esim juuri koirien kohtaaminen metsässä, en luota siihen aina niin paljon, etten laittaisi sitä varmuuden vuoksi hihnaan, ja noiden naapurin koirien luo se on karkaillutkin. Treeneissä se saalistaa agility koiria, ja tuijottelee muita, ja vastaa murinaan häntä pystyssä, rinta rottingilla. Muita koiria ei päästä lähelle jne. Yksi treenikaveri ehdotti meille vakavasti jääkautta, sillä meillä ei johtajuus asiat ole kaiketi kunnossa. Mietin kyllä hetken, mutta ei. Yleisesti Moona kuuntelee tosi hyvin, tulee kutsusta salamana luokse, menee lenkillä vapaana, ja hienovaraisellakin huomautuksella kulkee nätisti mun takana. Ei vedä hihnassa, ja odottaa ovista kulkemiseen lupaa jos niin pyydän. Enää ei ole yleisesti sitä sääntöä, kun unohdin sen aina itse. Se väistää pois tieltä, ei pompi sohvilla jne. Ja kun olen asiaa pohtinut, niin en taida edes uskoa noihin johtajuusteorioihin ja jääkausiin. En ole myöskään pelkän palkitsemis koulutuksen kannalla. Jotenkin liian radikaaleja ääripäitä, valitsen mielummin jotain siltä väliltä. Palkitsen alkuun, ja kerron miten pitää toimia, kun osataan, niin voi jo vaatia tekemään, ja palkkaa tippuu vain satunnaisesti. Esim. lenkeillä Moonan on nyt välillä tultava lähelle kävelemään, ja palkkana siitä on päästä takaisin juoksemaan. Jos ei tottele, on tätäkin pari kertaa yrittänyt, niin tulee ihan vihainen kielto. Sitten tottelee taas. Toki voisi ihan palkkaankin perustaa, mutta sitten meillä on ainakin ongelmana se, että Moona näkee asian niin, että tottelee jos palkka on haluttava. Jos pitää valita jänis, vai namia, niin ei tarvitse paljon miettiä kumman se valitsee. Nälkäisenä on tehnyt niinkin, että hakee pikapikaa namun, jonka jälkeen säntää jäniksen perään :D Mulla pitää siis olla jonkinlainen päättäjän asema, toteltava on ihan vain koska täytyy, ei vain palkan takia. Tällä viikolla ohitettiin räyhäävä staffi tms. ihan parin metrin päästä lenkkipolulla, ja molemmat koirat vapaana vierellä, ei nakkeja, ei houkutteluja, vain napakka mukana käsky. Olin niin ylpeä, vaikka asian pitäis olla kai ihan itsestäänselvyys :) Agilityn jahtaamiseen olen myös puuttunut, vähän jyrkemmin keinoin tosin.. Olen niin iloinen, että saatin tähän apua! Katsotaan mihin edistytään, toivottavasti jonain päivänä ei tarvitsisi olla sen kanssa niin varuillaan, tai kuunnella sitä räkytystä.. Kyllä se vaan pystyy hillitsemään itsensä, mutta oli tässäkin asiassa päässyt uunoa omistajaansa huijaamaan.