Sunnuntaina oli toko treenit Moonan kanssa hallilla. Ei niissä mitään kummempaa tapahtunut, mutta Moonaa ällötti puinen noutokapula. Ollaan tehty nyt muovisella, koska puinen oli liian kiva ja sitä piti pureskella. Ei ainakaan ole liian kiva enään, kun ote oli ihan liian löysä. Ei edes jäänyt uusia hampaanjälkiä siihen.  Paikkamakuu oli myös hyvä. Tänään ei muistanut enää, että puu olisi ällöä tai outoa.

 

Maanantaina Moona oli poikkeuksellisesti Rasmuksen tilalla treeneissä, koska halusin katsoa kontaktit vielä ennen tiistaisia möllejä. Aiheena olikin sitten sattumalta kontaktit, ja sehän passasi mainiosti meille. Moonan kontaktit on pysähtymis varmat, mutta vapautuksen kanssa on vielä pieniä epäselvyyksiä. Se kestää hyvin paikallaa jos juoksen pysähtymättä, mutta jos esim hidastan vauhtia, ja sitten kiihdytän, tulkitsee Moona sen vapautukseksi. Pitäisi siis treenata sitä, että vapautuu vain ja ainoastaan sillä JESillä. Rata meni tosi kivasti muuten.                                                                                                                                

 

Tiistaina otin vain Rasmuksen aamutreeneihin. Tehtiin jotain Emman rataa, jonka oli ottanut hevosten este puolelta? Toimihan sekin, mutta oli ilmeisesti vähän muunneltu kuitenkin. Vekkasin kakkoselle, ja kolmosen jälkeen tein kerrankin persjätön, joka toimi siihen hyvin. Kepeille ohjasin oikealta puolelta, ja Rasmus meni helposti toiseen väliin, joka oli siinä tyrkyllä. Saatiin oonnistumaan se kuitenkin. Keppejä tehtiin lopuksi niin, että hypyt jäi minun ja Rasmun väliin, ei ollut mitään ongelmia, nyt ne kepit on ihan itsenäiset. Ei kyllä uskoisi, että sen kepit on opetettu kädellä näyttämällä. Kyllähän me viime kesänä tehtiin vähän kujilla, ja niillä sain varsinkin suoritus varmuutta "väärälle" puolelle, mutta kuitenkin. Rasmus on myös oppinut irtoamaan minusta poispäin hiljalleen, kyllä se vaan kehittyy kun treenataan. Moonan ohjaaminen on auttanut minua hahmottamaan kuvioiden ohjausta, koska se kyllä menee eteenpäin jos vain näytän oikein. Rasmuksen kanssa me ei oikein päästy tekniikoissa mihinkään, kun en luottanut edes omaan ohjaukseen, saati sitten Rasmuksen menemiseen. Nyt on ollut helpompaa, kun tiedän milloin sen pitäisi mennä                                                                                                                                                                                            

 

Illalla lähdettiinkin sitten kohti Turkua mölleihin kera Moonan, Emman ja Goldien. Möllien rata oli hyppäri, ja meille aika haastava. Startattiin kaksi kertaa. Viitoselle asti meni hyvin kummallakin kerralla. Käännökset putkiin venyi ja vanui. Jännitti ihan kauheasti, enkä oikein kyennyt yhteityöhön Moonan kanssa. Moona huiteli jossain edessä kaukana ja minä huiskin takana. Ekalta radalta päästiin läpi, mutta meni tyyliillä, että seisoin paikallaan ja häiritsin Moonan menemistä kun huutelin sille rimojen päällä, ja mutkat oli pelastuksia. En muista monta rimaa putosi, ainakin pari ja sitten vielä kielto kun en ohjannut ja varmaan jotain muuta mitä en muista. Harmi kun ei tullut videolle. Toinen rata oli vielä kamalampi, yritin edes juosta ja ohjata, mutta meni vielä huonommin. Ohjasin huonosti hypylle 8, ja Moona rankaisi haukkasemalla käteen, ei onneksi osunut. Olivat kuulemma jutelleet katsomossa, että ei koira tainnut tykätä tuosta ohjauksesta Loppuratakin meni sitten aika blörinäks.

Päätin vielä mennä avoimeen luokkaan, koska halusin katsoa ne kontaktit. Ja onneksi mentiin, niin ei jäänyt niin katastrofi fiilis. Ilmoittauduin mineihin, ettei tarvitsisi ohjata niin tarkasti, eikä Moona ole maxeja hypellytkään. Treeneissä usein 50cm tai alle. Alku meni hienosti, mutta sitten putosin kartalta. Sain Moonan jotenkin ihmeellisesti kiertämään hypyn 5 takaa. Puomin kontakti oli hyvä, ja palkkasin siitä. Tarkoitus oli ohjata Moona kepeille, mutta mun vartalo näytti selvästi A:lle, ja sinne kauas Moona olisi irronutkin. Pyysin takaisin ja lähetin selvemmin kepeille. Nyt haki hyvin ja sujahti putkeen ennenkuin huomasinkaan. Sain jotenkin kummallisesti Moonan menemään ohi A:sta, se ei olekaan siis mahdotonta. Kontakti oli hyvä ja vapautin nopeasti putkelle. Ohjasin vähän turhan voimakkaasti 12-13, mutta hyvä vain, että oli kuulolla ja kääntyi. Keinulle käskytin vain kiipee kiipee, ja Moona teki lentokenun. Luuli varmasti, että se oli puomi, tyhmä minä. Tehtiin uudelleen ja nyt oli hyvä kontakti, takaakierto hyvä, ja putkelle vain lähetin. Olin auttamattomasti myöhässä, ja moona luki seuraavaksi esteeksi putken 18. Paljon virheitä ja epäselvää ohjaamista, mutta oli kuitenkin kivaa. Tuntuu siltä, kuin ohjaisi hetkenä minä hyvänsä räjähtävää ohjusta

 

Nyt olen sitten ihan kipee. Koirat ei ole päässeet edes kunnon lenkille. Moona on silti tosi rauhallinen vielä, vaikka kaksi päivää lepoa takana. Eilen touhuttiin illalla jotain pientä, ja tänään ei vielä mitään, ja silti se vaan tälläkin hetkellä nukkuu jaloissa. Selvästi valeraskaus tulossa, tai sitten se vaan on vähän rauhoittunut? Toivottavasti vähän tervehtyisin lauantaiksi, koska Rasmuksella on hyvinkäällä kisat, eikä ole kivaa kipeenä siellä.