Joskus tuntuu siltä, että kaikki menee huonosti, vaikkei todellisuus ole ehkä kuitenkaan niin karu. (Nyt se kyllä tuntuu kovin karulta.)

Lauantaina käytiin kisaamassa Valkeakoskella ekat kakkosten kisat, ja suurimmaksi osaksi meni huonosti. Ekalla radalla lyllersin ja olin myöhässä, oma vika kun Moona pudotti riman, mitäs kiljuin täälä huutoja kun se oli ponnistamassa, silloin on vähän myöhäistä kertoa koiralla minne suuntaan pitäisi laskeutua. Keinulla halusin kokeilla vapauttaa ripeästi, sitä kun ollaan nyt treenattu, innostuis sitten liikaa A:lle, ja pysähtyminen jäi, vaikka käsky kävi. Uusin sen, eli HYL. Toiselle radalle skarppasin, ja sainkin mahtavan kisafiiliksen päälle. Tykkäsin myös radasta, se haastoi mukavasti, ja pääsi tekemään vaikka mitä kivoja ohjauksia. Heti niiston tapainen jarrujuttu kakkoshypylle, sitten hauska valssi, vastakäännös, ennakoiva valssi ja japanilainen. Sai syöksyä tilanteesta toiseen, ja kokoajan piti ohjata kunnolla. Kiljuin, hoputin ja kannustin siinä samalla, ja oli niiiiiin hauskaa että. A:n ja keinun kontaktit otti hyvin, varmaan vapautin aika nopeasti niiltä. Sitten kolmanneksi vikalla esteellä ei stopannut puomille, murrr. Nollalla maaliin, nopein aika myös, ja eka LUVA. Sitten vielä hyppäri, ja ohjaaja taas mokaili senkin. Jäin miettimään jotain kun koira putksessa, ja sitten olinkin taas myöhässä, ja onnistuin torpedoimaan valssaamalla surkeasti ja huutelemalla jotain riman päällä, eikä Moona antanut anteeksi. Sitten vielä vekitin ihan pöllösti, ja taas rima sen takia. Oli siinä radalla ihan hyviäkin pätkiä, ja yllätin itseni ehitmällä lopussa vedättämään koiraa oikein kunnolla. Tulos 10vp, ja sijoitus kolmas, eli sentäs lohdutuspalkintoja saatiin. Jotenkin tuntui surkealta kisapäivän jälkeen, vaikka toisaalta iloiselta, kun meni noinkin hyvin. Moona oli ihan jees kisakaveri, tai no radoilla tomi hyvin, muuten oli ihan possukka. Kävi hurjan kuumana, ja hyvä ettei tukehtunut vetäessään radalle. En voi sitä käskeä olla vetämättä, kun siihen ei saa kontaktia, menee vain hermot, ja Moo kuumuu lisää. Ainoa keino jonkinlaisen kontaktin saamiseen on leikkiä sen kanssa, ja siinäkin saa tehdä töitä että se pystyy leikkimään ennen rataa. Lämppälenkillä meinasi aina pujahtaa aidan ali kisaradalle päin, ja yritti aina tilaisuuden tullen rähistä muille koirille. Ei se kai yleensä ihan noin huonosti käyttäydy, huoh.

Kontakteja ollaan otettu muutamaan kertaan omalla pihalla, ja voi apua miten huonot ne on. Ne on olleet tosi nopsat, mutta ei ole enää, paitsi kisoissa liiankin. Tää onkin suurista suurin onkelma, niiden toivois olevan ihan samanlaiset kisoissa ja treeneissä. Nyt vielä voi pyytää kisoissakin pysäytyksen, mutta sitten joskus kolmosissa ei aika tule riittämään mihinkään, jos ei vapauta ajoissa. Totesin tänään ettei Moona tiedä mitä käsky pinta tarkoittaa, tehtiin puomin alastuloa, ja jos sanoin käskyn ajoissa se hipsi ja jäi jopa kokonaan seisomaan kontaktille. Siis se Moona jolla on ollut hienot kontaktit, joskus vuonna nakki ja peruna ilmeisesti. Syitä voi vaan arvuutella, viimeaikoina olen alkanut palkkaamaan vain nopeita, ja hitaista tai lagaamisista olen ottanut sen pois ja antanut uuden yrityksen, tuloksena se, ettei se pääse lagaamisesta yli, vaan on muuttunut epävarmaksi oikeasta suorituksesta. Ollaan myös alettu harjoittelemaan vapautusta ennen pysähtymistä, mutta kontaktit oli jo ennen sitä liian hitaat. Tänään kokeilin ilman sitä pinta käskyä, pelkkää kiipee kiipee hapatusta, ja kas kummaa, ripeitä kontakteja. Hyvä että takajalat jäi puomille. Jospa ne nyt lähtis sitten näin toimimaan, ainakin toivo elää. Seuraavalle koiralle tulee ihan varmasti juoksukontaktit, oli kuinka hankalaa opettaa tai ei, ihan sama. Pää hajoaa näiden kontaktien kanssa. Ja juoksukontakteista saa varmaan helpommin muutettua pysäytyskontaktit, kun nekin menee ihan persiilleen kuitenkin.

Ja sitten päästäänkin tokoon, ja uudet ongelmat valtaavat pään. Kesäkuun lopulle olen vähän katsellut EVL korkkausta, ei sitä koskaan tiedä, jos saadaan kokonaisuus valmiiksi joskus. Nyt ollaan treenattu laiskasti, tai no viime päivinä sentäs vähän aktivoiduttu. Eniten ahdistaa luoksarin seiso stoppi, ja oikeastaan ihan kaikki muutkin liikkeet, jos tarkasti ajattelee.

Paikkamakuu: Mitä häiriöitä se kestää, entä lonkalle painonsiirto. Tänään otettiin Ninan tokoissa ryhmässä melko pitkä makuu, unohdin laittaa namut tassujen eteen. Kerran oli siirtänyt painoa lonkalle ja takaisin, muuten hyvä. Käskytin eriaikaan kuin muut, ei reagoinut muiden käskyihin, se oli hyvä.

Istuminen: Kestoa ja piiloa ollaan treenattu hävettävän vähän. Kiusattu sitä on jonkin verran, ja hyvin on ne kestänyt.

Seuruu: No seauraus on aina ollut Moonalla ihan hyvää, ei valittamista, vaikka parannettavaa löytyy.

Zeta: Yleensä on ollut tarkka ja tehnyt hienosti, mutta ei kai enää sitten. Ihme sekoittelua, virheet jää päälle, takajalat liikkuu seisomisessa helposti, yhyyyy. Ainoa liike jonka luulin sen osaavan.

Metallihyppy: Inhoaa kapulaa, taas! Ottaa vinoon suuhun, miksi oi miksi. Yhyyy.

Ohjattu: Viimeksi teki pätevästi, mutta mitä se nyt sitten kertoo? Joskus näyttää että osaa hyvin, mutta välillä tuntuu ettei sillä ole siitä hajuakaan, eikä varmaan olekaan ihan selvää.

Tunnari: Tätäkin viimeksi hyvin, mutta silti olen ylivarovainen tunnarin kanssa. En uskalla treenata, kun pelkään että menee pieleen.

Ruutu: Epävarmuutta, ruutinin puutetta. En tiedä miten itse kävellään loppuosa.

Kaukot: Välillä sujuu, välillä ei.

Luoksari: Se hiton stoppi on huono, on ollut paljon parempi. Unohdin taas sen avuilla oikean tekniikan, ei se vaan toimi Moonalle. Ei millään tule suurinta osaa hyviä stoppeja, ja ne pari kertaa kun on testannut ilman apuja, on tehnyt vieläkin huonommin kuin yleensä. Voi olla että itse en osaa, avuilla kun en ole itse opettanut juurikaan mitään, ainakaan kunnolla, ja voi olla ettei Moonakaan osaa oppia noin. En tiedä kyllä, parhaat stopit on saatu iloisella mielellä, ja palkkailemalla kaikki hyvät yritykset. Nyt kun olen alkanut siihen, että vain hyvistä palkkaa, on kehitys mennyt huonompaan suuntaan. En vaan osaa.

Ei siis hyvältä kuulosta, ei ollenkaan. Nyt aletaan oikeasti treenaamaan, koska tarkoitus on osallistua seuran pm-joukkueeseen Moonan kanssa elokuussa. Näin jo pari viikkoa sitten pahaa unta, ettei oltu treenattu tarpeeksi, ja oli sitten pakko osallistua kisaan joukkueen takia.

Muutenkin on pitänyt miettiä jaksottamista lajien kanssa, en halua kuluttaa Moonaa loppuun, vaikka se yleisesti ottaen jaksaakin. Jatkuvasti useat treenit päivässä on kuitenkin liikaa. Käydään vielä kahdet agikisat, ja sitten riittää, kesällä ei kisata, eikä sitten myöskään treenata.  Ohjatuissa saatetaan käydä, mutta yritän malttaa mielen ja ottaa vaikka Rasmusta ohjattuihin, tai mahdollisesti Nakua. Hyppytekniikkaa tehdään omalla pihalla harkitusti, ja kontakteja siihen asti että ne on ok, toivottavasti jo tässä kuussa. Heinäkuun lopussa aloitellaan treenejä normaalilla teholla, ja aletaan taas kisaamaan. Vajaa 2kk taukoa ei ole varmasti pahitteeksi, vaikka se aika ikävältä kuulostaakin. Kesäkuussa tehotreenataan siis tokoa. Lisäksi hakutreenejä, tottista ja esineitä, ja toivottavasti myös laukauksiin siedättämistä. Tanssitemppuillaan kun huvittaa, mutta mä suunnittelen kuitenkin ohjelmia syksylle valmiiksi. Tokon haluaisin vihdoin syksyllä jättää tauolle, mutta saas nyt nähdä, jos satutaan saamaan ykköstulos, niin varmaan haluan ne kaksi muutakin kerätä ennen pidempää taukoa. Ja jos ei saada ykköstä, niin en toivottavasti halua luovuttaakaan. Hankalaa on kaikki, kun oikein miettii ja suunnittelee.