Kisailtiin tänään Moonan kanssa kolme rataa Liedossa. Päivä alkoi huono onnisesti, kun törmäsin jo lämpässä siivekkeeseen ja kaaduin niin, että käsi oli suorana ottamassa iskua vastaan. Oikean käden kyynär niksahti sitten väärään suuntaan, kun on muutenkin ylitaipuisat nivelet. Onneksi kuitenkin käsi eikä jalka, tai minä eikä Moona. Radalla käsi ei haitannut kun jännityksessä ei niin tunne kipua, mutta ei ollu kyllä kiva ajaa kotiin.. Eka rata oli aika säheltämistä, ihan mun omia mokia. En kääntänyt Moonaa ennen keppejä olevalla hypyllä kun varmistelin, ettei se pudottaisi rimaa, ja se pääsi sitten valahtamaan väärään väliin kepeille. Olis se voinut kyllä korjata oikeaan väliin, mut ei näköjään korjannut. Ei sais varmistella. Kepit ihan nopeat, ja sitten levähti kaarre seuraavilla hypyillä, ja lähdin tyhmänä vedättämään sitä renkaalle antaen vielä putki käskyn. Ohi meni siis ihan oikeutetusti. Sitten mä en jaksanut enää kunnolla ohjata, eikä Moona irronnut pituudelle. Valssi ihan hyvä, mutta yksi rima alas vielä kun kiirehdin väärässä paikassa. Loppusuora oli paras osa radasta. Toinen rata aika hyvä, paitsi irtosi vähän väärään paikkaan A:n jälkeen, ja hylly siitä. Rytmitys ja jarrutus olis voinut auttaa.. Puomilla meni matalana odottaen keinua, kummallista. Ei pysähtynyt kontaktille, ja annoin vaan mennä vikan hypyn. Ajattelin että oli vaan hämillään kun olikin puomilla, koska itsekin hämmästyin sen himmailemista, ja unohdin antaa kontakti käskyn. Ekat radat meni paikoittain ihan hyvin, mutta mulla oli aika löysä ja väsynyt fiilis, höh. Otin puomia radan jälkeen, eikä mitään ongelmaa. Kolmas rata vaikutti tosi kivalta, ja itsekin skarppasin nyt paremmin, ja tein mielikuvaharjoittelut kunnolla rataantutustumisen jälkeen. Oli tosi kiva fiilis lähteä radalle, mutta Moona päätti toisin.. Toisena esteenä A, ja Moo ei edes meinannut pysähtyä kontaktille, kunnon possukka. Kielsin siitä ja uusi yritys, eikä vieläkään uskonut. Otin vielä kolmannen kerran toiseen suuntaan, ja onneksi pysähtyi sitten. Ihan kuin se olisi päättänyt jo ennen rataa, ettei varmasti suostu ottamaan kontaktia. Onneksi mietin jo vähän aikaa sitten, että Moona tulee luultavasti testaamaan onko kisoissa pakko pysähtyä kontaktille, ja niin se vaan testasikin. Toivottavasti ensimmäisen ja viimeisen kerran. Ihan viistasta sinänsä kokeilla mistä kohtaa aita on matalin, turhaan sitä pysähtelee, jos ei ole pakko. Mentiin vielä lämppä alueelle tekemään parit kontaktit, sekä muutamat kuviot radalta jolle ei päästy, lisäksi välistävetoja ja takaakiertoja kolmella hypyllä. Moona teki kaiken melkeinpä täydellisesti, ja kuunteli ihan mahtavasti. Taisi siis jotain oppia, kun oli niin nöyränä. Ei toi possuilu paljoa harmita, pitää vaan nyt olla paljon tarkempi. Mölleihin vois myös mennä, ja palkata kontaktilta. Lähtöön jäämisessä oli myös ongelmaa, ei malta millään mennä istumaan, mutta pysyy kuitenkin hyvin.

Moona=

Torstaina agi treeneissä Moona oli alkuun ihan hullu, ei kuunnellut ja roiski rimoja. Liian vähän varmaan tehty agilitya, tai ainakin liian vähän pidempää rata treeniä. Ens viikolla alkaa onneksi hallikausi, niin päästään taas ohjattuun ryhmään säännöllisesti. Rasmus on ollut vähän lyllerö agilityssä, tylsää. Ehkä johtuu siitä, että ällöttävä Moona on aina mukana senkin treeneissä, höh. Jottei aika käy pitkäksi tai agility tylsäksi, niin sain myös ohjattavaksi belgin nimeltään Naku. Alkeita opetellaan, ja se onkin todella mukavaa vaihtelua. Nakusta tulee varmasti tykki agilitykoira, ja luultavasti aika kuumakalle myös. Kivaa ja haastavaa :)