Moonan tokot sujuu ihan hyvin, mutta mulla ei motivaatio ole niin korkealla kuin pitäisi. Niinhän se aina ennenkin on heitellyt kyllä, että toivottavasti tää menee pian ohi. Ollaan kyllä treenattu lähes joka päivä jotakin, mutta tuntuu siltä että pitää treenata. Tiettyyn päivämäärään mennessä pitää olla koevalmis, ja liikkeiden onnistumisprosentti lähelle 100. Ja lähelle 100 siksi, että voi todennäköisyyden nimissä luottaa että se tekee oikein kokeessa, niin ei tarvitse stressata niin paljon. On varaa tulla muutama pieni virhe. Pitäis tässä olla ihan tarpeeksi aikaa, mutta valitsisin ehkä mieluummin tilanteen, jossa voidaan treenata omaan tahtiin ja mennä kokeeseen vaikka vuoden päästä, jos siltä tuntuu. Nyt tuntuu jotenkin ihan mahdottomalta edes ajatella, että voittaja oli joskus niin hyvin kasassa että oltiin kokeessa. Nyt ajatuskin sen tekemisestä tällä hetkellä tuntuu mahdottomalta. Viekö kokeeseen valmistautuminen multa oikeasti monta kuukautta, siis että monta kuukautta pitää valmistautua ja treenata siihen yhteen kokeeseen, ja kun se on ohi niin kaiken aloittaa taas alusta. Huoh. Tietysti se on sitten seuraavassa luokassa vähän eri asia, kun liikkeet pysyy samana. Mutta eihän me nytkään selviydyttäis voittajan kokeesta, niin miten sitten monesta EVL kokeesta.
Ja sitten niihin treeneihin. Kaikki liikkeet se osaa jollain tasolla, mutta oikeasti ei osaa mitään. Tai osaa palasia, mutta kokonaisena ei vielä. Varmuus on huono, kokonaisuutta ei ole. Kehitystä tapahtuu, ja nyt pitäis vaan treenata ja tehdä. Tuntuu vaikealta suunnitella mitään treenejä, kun tasaista suoritusvarmuutta ei ole. Tuntuu vaikealta löytää sopivaa vaatimustasoa, välillä vaatii liikaa, ja välillä päästää koiran liian helpolla. Näin siis yleisesti. Merkki on välillä tosi upea, mutta välillä surkeuden huippu. Selvää on miten sen saa hyväksi ilman pysäytys käskyä sinne, mutta heti jos sanoo mitä vain, se ennakoi seuraavalla ja jää vajaaksi odottaesaan käskyä. Kaukot on alkeneet sujua normaaliin tapaansa, kun jätin takapalkan pois. Ei enää jumita paineistuneen näköisenä yhtään, vaan tekee nopsia hyviä vaihtoja. Kestää uudelleen ottamisen virheen sattuessa, ja niitä valitettavasti sattuu. Eli se sama ongelma kuin ennen takapalkkaa. Se saattaa yht äkkiä vetää hatusta jonkun virheen, ja jäädä sitten toistamaan sitä. Viimeksi maahan-seiso, joka ollut varmimpia sille, liikutti toista takajalkaa eteenpäin. Toisti sitä samaa monta kertaa, ihan kuin se olisi tiedostanut oman virheensä ja päättänyt että siirtää jalkaa eikä luovuta. Jäähän se usein virheisiinsä kiinni, mutta miten se voisi tiedostamatta siirtää sitä samaa jalkaa juuri saman pari cm, olin melkein varma että se tekee sen tahallaan: "Se menee varmasti näin, saat luvan taipua tähän jalan siirtoon, en suostu tekemään normaalisti". Sen koomin ei ole virhettä sattunut. Noudossa oli kanssa pientä vääntöä siitä, otetaanko kontakti ennen kapulan hakemista vai ei. Tuntui että se tasan tarkkaan tietää kyllä mitä pitää tehdä, ja niin kai sen pitäiskin, mutta ei. Katseli kyllä vaikka minne muualle, mutta ei vahingossakaan ottanut kontaktia.. Tunnaria ollaan tehty lähinnä sisällä, ja kerran niistä monista monista toistoista on tuonut väärän, kun olin innostanut sitä ennen tunnaria aika paljon. Olen vain kaatanut palikat tiiviiseen läjään ja pistänyt oman sinne keskelle, jopa niin että se osuu jostain kulmasta hajuttomaan kapulaan. Tarkoitus että se oikeasti tarkentaa hajun ennen oman nappaamista, koska tuuli voi kuljettaa hajua jne. Tänään otin ulkona pitkästä aikaa yhden toiston, palikat ympyrässä kaukana toisistaan niinkuin kuuluu, ja oli kyllä hyvä nyt. Ripeää laukkaa kapuloille, rauhoitti hyvin itsensä ja nuuski kapuloita järjestyksessä hyvin tarkasti, ilman mitään aikomusta kuitenkaan avata suuta väärien kohdalla, ja sitten kun sattui oma niin nappasi välittömästä suuhunsa ja palautti samaa vauhtia kuin mennessään. Kaksi kertaa puraisi palikkaa, jotain epävarmuutta plautuksessa luulisin, tai sitten tykkää rouskia sitä. Toivottavasti epävarmuutta niin menee ohi itsestään. Zeta on varma, ja jäävien onnistumisprosentti on parin viime viikon sisältä 100%, ei yhtään virheitä kokonaisena tai erottelu treenissä, aikas pätevää. :) Luoksari ok, ei asento virheitä ja ihan hyvä vauhti, mutta pysähdykset saisi huomattavasti nopeammiksi, mutta miten??
Maijun agipäivässä oltiin, ja rata näytti tältä:
Ihan mukava rata oli, ja hyvin selvitettävissä kummankin kanssa. Rasmus aloitti, ja korostui taas mun ennakoiva ohjaus, voisin luottaa siihen enemmän ja lähetellä sitä kauempaakin vaikka takaakiertoihin, jotta pääsen vedättämään vieläkin enemmän. Rasmus väsyi helteellä tosi äkkiä, ja lopun nolla yrityksessä putosi monta rimaa, ehkä 3. Moona teki hyvin myös, mutta käännöksissä pitää muistaa rauhassa vaatia. Kääntyi tosi hyvin kun maltoin, ja huijasti heti jos annoin siihen tilaisuuden. Voi tuhma tuhma Moona. Rytmitystä tuli taas mietittyä, ja osui kyllä hyvään saumaan, koska se on jäänyt taka-alalle ajatuksista. Nyt muistaa taas tietoisesti miettiä rytmittämistäkin. Moonan kanssa meno tuntui aika helpolta, ja lopun nollaratayrityksessä yksi rima tuli alas. Ehkä väsy painoi vähän Moonaakin.
Nadjan treeneissä tiistaina oli tosi kiva rata, jossa kaikenlaista mietittävää. Moona kepitteli hyvin, mutta käännöksissä meinasi taas alkuun pistää vastaan. Tuntuu kyllä just siltä, että tauko tekisi vain hyvää nyt. Lopuksi saatiin kyllä sairaan hienoja käännöksiä, kyllä se osaa, jos haluaa, ja jos vielä mäkin ohjaan täydellisesti. Vähän niinkuin, että kuut ja tähdet osuu kohdilleen, niin silloin onnistuu. Ja jos ei osu, niin ei voi kuin irvistää. Mutta anyway, ne muutamat käännökset oli kyllä miltei täydellisen hienoja, ja se tunne on kyllä mahtava, kun kaikki osuu kohdilleen:)
Kommentit