Tokoa ollaan nyt treenattu astetta ahkerammin kokeen jälkeen. Ei nyt joka päivä, mutta monena päivänä kuitenkin. Välillä olen ihan miettinyt, että onkohan tää loppujen lopuksi mun juttu kuitenkaan. Samoja liikkeitä vuodesta toiseen. Kun hetkeksi jättää jotain treenaamatta, niin ihan vahingossa koko liike on hajonnut. Sitten korjaillaan niitä juttuja mitä on ennen osattu, mutta nyt palsina. Saas nähdä kuinka kauan tätä ihan oikeasti jaksaa vielä, ehkä muutaman vuoden, pari vuotta? Tai ehkä keksitään jotain uusia ideoita joskus treenaamiseen, ja jaksetaan pidempään. Jaa-a. Motivaatiota on nyt kuitenkin ollut treenata, niin mikäs siinä.

Tänään oli ensimmäinen tokon hallivuoro. Moona luuli selvästi pääsevänsä aksaamaan, ja viereisellä kentällä mentiinkin oikein äänitehosteiden kanssa. Moona sitten aloitti treenin räkyttämällä ja vetämällä toiselle puolelle. Olin oikein tehnyt treenisuunnitelmankin, ensin seuraamista ja paikan muistuttelua. Moona nojasi ja puski seuraamisessa, ja poikitti, ärrrrr. Nostelin vasenta jalkaa jotta se ottais vähän etäisyyttä, mut eihän se toiminut sekään. Sen siitä saa, kun päästää seuraamisen levähtämään noin. Korkea vire sitten sai pakan lopullisesti hajalle. Kun seuraaminen oli kunnossa, ja seurautin vaikka agigentän laidalla, niin vire näkyi tietyblaisena pompsahteluna ja ylikoottuna ravina, mutta paikka pysyi. Vähän kyllä ärsytti, mutta hyvä herätys todellisuuteen. Sitten tehtiin metskua, hyvä ote ja nosto. Tehtiin eri variaatioin, hypyn yli ohjaamista kuin agilityssa jne. Merkkiä myös ihan yksinään, tosi hyvä oli. Paikalla olo liikkeissä jäin näkösälle, istumisessa liikautteli tassuja ja tärisi ja läähätti. Nojasi poispäin agilitysta, mutta välillä katse harhautui sinne. En tiedä onko järkeä edes treenata näitä tuossa häiriössä, kun en saa mielentilaa oikeaksi. Seurautin vielä loppuun, ja kaveri totesi, että poikitus johtuu edistämisestä, niinä hetkinä kuin paikka oli taaempana oli suora. Korjasin tätä vielä treenien jälkeen hihnan kanssa, en päästänyt edistämään. Tajusi että pitää olla taaempana, mutta nyt tiukka linja tähän. Elokuun lopussa seuruu oli vielä nättiä ja korrektia. Näissä treeneissä ei oo ainakaan pelkoa, että Moona tekis liikkeitä mitenkään muuten kun täysillä. Suuressa häiriössä Moona keskittyy tekemisen aikana hyvin, mutta vapautuksen jälkeen on valmiina säntämään minne vaan. Palkka ei ole niin tärkeää, vaan se että saa tehdä, kun ihan eppää jos ei saa tehdä mitään, kun naapurissa mennään aksaa ja saman kentän koiratkin tekee. Menee ihan kierroksille.