Rasmuksella olisi ollut tänään treenit, mutta me ei sitten päästykään kun auto ei lähtenyt käyntiin. Rasmus oli jo kiireellä menossa takakonttiin, mutta autopa ei auennutkaan, vaikka avainten nappia painoin. Ensin luulin, että avaimet on mennyt rikki, mutta ehjät ne onneksi olivat. Se olisi ollut aika harmi, koska käytössä on jo vara-avaimet, koska edellisest joutuivat vahingossa pesukoneeseen. Avasin auton manuaalisesti ja ihmettelin kun mitään ei tapahtunut koittaessani käynnistää auton. Siinä vaiheessa jo tajusin, että akku on tyhjentynyt. Vähän kyllä ketutti, ja Rasmusta masensi kovasti kun ei päässytkään treeneihin. Pappa tuli onneksi apuun, ja huomenna auton pitäisi taas toimia. Huomattiin että hanskalokero oli mennyt huonosti kiinni, ja valo jäänyt sinne palamaan. Tuommosen takia jäi sitten treenit välistä, pöh! Huomen aamuna on onneksi treenit, ja Rasmus saa tehdä Moonankin puolesta

Minun piti viedä vielä Ärrälle lainaamani DVD:t, ja nyt kaikenlisäksi kävellen. Pitkästä aikaa piti ihan kävellä jonnekin muualle kuin metsään koirien kanssa. Otin Moonan mukaan ja päätin treenata sen kanssa Veikkolan suuressa ja vilisevässä keskustassa. Noh, kyllä sieltä hyvää häiriötä löydettiin onneksi. Tehtiin perusasentoja ja pientä seuraamispätkää alkuun. Naksuttelin ahkerasti kontakista, ja hyvistä seuraamisen aloituksista. Viereisen liikkeen ikkunasta saatiin peili, ihan luksusta! Vasemmalle kääntymisissä oli vähän liikaa takapäänkäyttöä ja kontahti tipahteli välillä, lisäksi täyskäännös oikealle oli myös todella huono. Hetki sitten Moona edisti seuraamisessa reilusti, mutta kun vaihdoin palkan tulemaan selän takaa asento parani. Nyt on ehkä jopa vähän liiankin takana. Luoksetulot oli muuten hyvät, mutta mietti selvästi pysähtymistä matkalla, kun tehtiin näitä eilen. Jäävit seisomaan ja maahan oli hienot, tein vain yhdet kumpaakin. Eilen ennakoi ensimmäistä kertaa maahanmenon, mutta huomautus näköjään auttoi. Seisomisessa on tuupannut menemään vahingossa maahan, edes huomauttelu ei ole auttanut. Keksin ehkäpä ongelmaan ratkaisun, virittelyt liian samankaltaisia. Maahanmenossa korvan koskeminen ja seisomisessa rinnan taputus, eli molemmissa kumarrun sen ylle. Tänään jätin seisomisen virittelyn pois, ja ylläripylläri se toimi. Olen siis ehkä turhaan huomauttanut sille seisomisen muuttumisesta maahanmenoksi, jos se oikeasti luuli että kumartelu tarkoittaa maahanmenoa. Saattoihan tuo olla myös sattumaa. Paikkamakuu oli hyvä, tosin en tiedä kauan se siinä makasi. Tämä johtuu minun liian hienosta puhelimesta, josta ei edes sekkaria löydä helkkari!

Häiriöön Moona suhtautui paljon paremmin kun eilen (treenattiin tietysti samalla kun lainasin DVD:n ;) Eilen se meinasi karata meitä päin kävelevän miehen luo rapsutettavaksi, mutta tuli kuitenkin takaisin. Ohikulkeva mies myös ihmetteli ääneen, että ompa hyvin käyttäytyvä koira, siitäpä Moonan korvat rupesivat heti heilumaan iloisesti, mutta pysyi se kuitenkin sivulla hienosti. Tänään oli vähemmän ihmisiä liikkeellä, eikä Moona noteerannut niitä melkein ollenkaan. Vaikein oli heiluva ja ympäriinsä juokseva pikku napero, mutta Moona hillitsi itsensä eikä aikonutkaan lähteä leikkimään tuon ihanan pienen olennon luo.

Juoksut ei ole vaikuttanut Moonan työmotivaatioon, vaan se on ihan samanlainen kuin aina. Ainut mihin se vaikuttaa on äkäisyys muita koiria kohtaan, joka oli pahimmillaan juuri ennen juoksun alkua. Saas nähdä tuleeko valerauskaus myös tälläkin kertaa. Olen ehkä kauhea, mutta melkein toivon että se luulee saavansa pennut, valeraskauskaan ei vaikuttanyt treeni intoon. Viimeksi luulin, että Moona on vihdoinkin rauhottunut, kun se vaan nukkui sen pedillä. Pian kuitenkin tajusin, että se hoitaa vinkuvaa lelua. Onhan Moona ihana, mutta pieni loma siitä on tervetullut. Moona on meinaan aina silmien edessä, tai vähintäänkin ulottuvilla. Se seuraa aina kannoilla, ja edes vessassa ei saa olla rauhassa. Mitään mun tekemisistä ei jää siltä huomaamatta, se myös avaa ovet, jotta pääsisi aina samaan huoneeseen. Se on kuin varjo, mutta ei näkymätön sellainen. Suihkurauha on kyllä tällä hetkellä vielä tallella. Pesin sen vähänaikaa sitten, joten se tyytyy odottamaan oven ulkopuolella, ettei vain joudu pesulle. Sitä ennen se tuijotteli viemäriin valuvaa vettä suurella mielenkiinnolla, päivästä toiseen..

Sisällä ollaan naksuteltu maahan menoa pää maassa, ja siinä pysymistä. Olen rauhoittanut Moonan aina ennen sen treenaamista, ja myös jälkeen. Voi olla, että rakennetaan tästä paikkamakuu ihan kokonaan uudestaan. Pidetään toistaiseksi kuitenkin perinteinen tyyli. Tässä video: vimeo.com/18882192