Oltiin eilen Emman ja shelttien kanssa tokoilemassa Nummelan harjun parkkiksella. Isolla parkkiksella oli kokonaan tyhjä erillinen parkkipaikka, jossa oli kivasti tilaa treenailla. Meille tuli hyvää häiriötä viereisillä laduilla hiihtävistä natseista, mutta me sitten aiheutimme näille natseille aivan liian suurta häiriötä. Onhan hyvin käyttäytyvät ja hallinnassa olevat koirat oikea suru silmälle, ja on aivan liikaa vaadittu, jos niitä pitäisi katsella muutaman sekunnin ohi hiihtäessään. Muutama sekunti ei riitä, täytyy pysähtyä kesken lenkin, ja alkaa huutaen valittamaan ja huitomaan sauvoilla ilmaa. Kyseinen herra kuului kuulemma johonkin liikunta hallitukseen, ja siten omistaa myös parkkipaikat. Passitti meidät koirien omille alueille leikkimään. (Harmi vain ei hänkään tiennyt mistä niitä löytää, kun ei kymmenien kilometrien sätellä ole edes koirapuistoa.) Emma taisi haukkua miehen vielä Hitleriksi, ja tämä Hitler jäikin siihen ladulle vielä odottelemaan, että olimma saaneet kamppeet kerättyä ja koirat pakattua autoon. Mitähän olisi tapahtunut, jos ei oltaiskaan toteltu. Pitäis varmaankin omistaa katu-uskottavampi koira, niin ei uskallettais ainakaan noin agressiivisesti tulla valittamaan. Miehen hiihdettyä matkoihinsa (toivottavasti sinne missä pippuri kasvaa) otin vielä uuden paikkamakuun Moonalla. Se lähti pelästytyttyään takaa tulevaa sauvoilla huitovaa Hitleriä. Eihän se kovin lähellä ollut, mutta jotenkin se sitä pelästyi, tai huomasi mun kauhistuneen reaktion. En muuten hyväksyisi kyseen omaista käytöstä Moonalta, mutta kerran paikkamakuussa viereinen koira hyökkäsi (kytkettynä kuitenkin) Moonaan päin, ja se säikähtäessään tätä juoksi turvaan mun luo, niin on pelännyt selän takaa tai sivusta yllätten tulevia koiria/ihmisiä. Ei sille oikein vois suuttua noissa tapuksissa, kun on parempi että se tulee mun luo turvaan, eikä puolusta itse itseään.

Illalla oli vielä vekoran hallivuoro. Tehtiin ihan perus juttuja Moonan kanssa, ja Rasmuskin pääsi vähän treenaamaan. Ei mitään muuta huomioitavaa, kuin että Moona on ruvennut tosissaan kyttäilemään paikallaan "vaanivia" koiria. Se odottaa, että ne säntäisivät juoksuun. Ja jos ne lähtevät juoksuun, yrittää Moona "hyökätä" niitä kohti. Tämä on tosissaan paha ongelma, enkä tiedä miten sitä alan lähestymään? Kyllä se lähtee näissä tilanteissa mun mukaan, mutta se aloite tulee silloin mun puolelta. Ja Moona ei ole silloin rento, vaan ehkä jotenkin kilpailuvietissä yrittää hamuta palkan mahdollisimman äkkiä. Esim. jos mulla on namuja kädessä, se ihan huoletta ryöstää ne mun kädestä, vaikkei ne yleensä kiinnosta niin paljon. Ja jos palkkaan lelulla, se repii ja murisee vihaisesti kyyläillen silmäkulmasta toista koiraa. Mitä ihmettä ton kanssa pitäis oikein tehdä?! Jos jollain joka sattuu lukemaan tätä on jotain ideoita, niin olisin erittäin iloinen kommentoinnista! :)

Loppuun vielä kuva Moonan "Hei, olen kylähullu!" ilmeestä. Kuvassa se katselee ihanaa Assi pupua.