Joensuussa majaillaan tällä hetkellä, ja yksi päivä mämmikarkeloita takana. Moonan kanssa tänään kolme rataa ykkösiä, eikä kyllä mennyt hyvin. Hyllysaldo karttui kolmella, ei niillä tuloksilla edelleenkään niin väliä, mutta se fiilis.. Ja se rutiini. Ne on ne asiat jotka merkitsee, ja ennenkuin ne on kunnossa, ei päästä eteenpäin.

Jo lämpässä huomasin, että Moona on hullulla päällä. Hyvä että uskalsin sen remmistä laskea kun oli jo niin menossa radalle, eikä kuunnellut mitään. Kun tehtiin niin oli ihan hyvä.

Ensin agirata, ei mitään älyttömän vaikeaa. Pienoinen yllätys oli, ettei Moona suostunut jäädä seisomaan lähtöön, ei millään. Se kävi niin kuumana ettei pystynyt kerätä itseään ja ladata keskittymistä tulevaan. Laitoin sen istumaan, ja sanoin istu käskyn monta kertaa kun kävelin alkusuoran kolmen hypyn taakse. Nousi seisomaan heti kun pysähdyin. Alkurata oli hyvää, mutta sitten kompuroin sillävälin kun Moo oli putkessa, ja seuraavasta paikasta olinkin jo myöhässä. Siihen kielto ja vielä riman pudotus. Sitten taas mallikasta menoa keinulle asti, jonka teki lentona. Nyt osaa kyllä jo erotelle puomin ja keinun, päänuppi oli vain kiehahtanut senverran, ettei se kerennyt ajatella. Otin uudestaan ja teki hienon keinun, pidin kontaktilla aika pitkään, ja siitä keppien kautta suoraa reittiä maaliin. Tässä vaiheessa ajattelin, että seuraaville radoille se pystyisi keskittymään, kun höyryt on päästelty.

• - Ei jää seisomaan lähtöön
• - Lentokeinu
• - Ei keskity
• + A:n ja puomin kontaktit hyvät
• + Vaikka vire keittää yli, se tekee silminnähden hyvin. Ei roiski tms.
• + Putken jälkeen ennen puomia tein "muka persjätön", ettei koira koira karkaa A:lle, toimi älyhyvin.

Seuraavaksi taas agirata, ei mitään kovin hankalaa taaskaan. Ei jäänyt seisomaan ei, eikä istumaankaan, hipsi ekan hypyn yli.  Kepit oli heti toisena, ja Moona ohitti keppien keskeltä jonkun kepeistä, en edes huomannut tätä itse, videoltakin sai tarkkaan katsoa. Ikinä ei ole ennen tehnyt moista, sillä on kyllä todella ollut kiire, kun ei jokaväliin muka ehdi pujottelemaan.. Sitten mä olinkin myöhässä seuraavista kuvioista, jouduin muuttamaan suunnitelmaa ja päästiin hyvin etenemään silti. Puoilla ihan nopea kontakti vaikka en juossut edellä, siitä kahden viereisen hypyn valssiin, ja ohjaajalta unohtui ennakoiva ohjaus. Kaarre venähti, ja hermostui ehkä siitä, kun roiskaisi sen toisen hypyn riman: "Pirskatin mamma, kun ohjaa niin huonosti, ettei pääse nopeasti etenemään!" Pidin A:lla pitkään kun virhe jo alla, ei ongelmia pysymisen kanssa, loppusuora hyvä. Nyt ohjasin niin rauhallisesti kuin pystyin, yritin tasapainottaa Moonan asennetta. Ei auta, tehtiin kumpikin ihan eri rataa.

• - Ei jää seisomaan lähtöön, eikä istumaan, hipsii..
• - Ei malta pujotella
• - Roiskasee riman
• - Oma ohjaus syvältä
• + Hyvät kontaktit
• + Irtoaa lopussa hyvin

Kävin vielä lämppä alueella välissä, siellä toosi hyvä. Pysyi lähdössä seisomassa, vaikka kuinka kiusasi, ja se kuunteli.

Viimeisenä hyppäri, rata oli aika kiva. Päätin taistella, ja mennä mukaan Moonan kiihkoiluun, eli tappelu asenteella matkaan. Ensin piti tietysti tapella siitä lähdössä istumisesta, tulos 6-1 Moonalle. Meni istumaan, mutta peppu ei pysynyt kauaa maassa, korjasin vaikka kuinka monta kertaa, kunnes en enää kehdannut. Tais olla sit edes jotenkin paikallaan edes seisten, siitä mulle se yksi säälittävä piste. Mentiin täysillä ja oikein kannustin Moonaa, ja huusin täällä kutsuja jne. Asennetta ei siis puuttunut, mutta keskittyminen ei itsellä hyvää, kun olin niin vauhkona. Jouduin keppien jälkeen muuttamaan suunnitelmaa, mutta pää lyö tyhjää miksi, videoltakaan ei sitä kohtaa nää. Olin kuitenkin myöhässä sen seurauksena putken jälkeen, mutta taisteltiin se kohta kuitenkin. Sitten lopussa olin suunnitellut valssaavani hassusti yhden putken jälkeen hypyn takana, se tuntui kyllä töksähtävältä jo rataantutustumisessa, video ei taaskaan näyttänyt mikä meni pieleen, mutta Moo pudotti riman ja ajautui väärään päähän putkeen. Olisinkohan vaan itse ollut sen linjalla siinä hypyllä, jotain tyrin kuitenkin. Loppusuora taas oikein hyvä. Tavallaan oli paras rata näistä, ja se taas näytti iha hyvälle, mutta ei se tuntunut. Tuntui juurikin siltä, että tapeltiin Moonan kanssa rata läpi, jo heti alusta alkaen. En tykkää tapella.

• - Ei pysy lähdössä
• - Tuntui pahallta
• + Oltiin yhdessä radalla
• + Loppusuora

 

Aina ei voi oinnistua, mutta kaikista harmittavinta on, että se tärkein jäi puuttumaan, yhteistyö. Moonan olisi vaikka voinut lähettää sinne radalle ihan yksinään, ei se muo mihinkään olis tarvinnut. Ei meidän meno näyttänyt videolta mitenkään kauhealta, eikä se pudotellut holtittomasti rimoja, kokeillut tarviiko kontakteille pysähtyä, jättänyt ohjausta kuuntelematta, mutta silti se kävi kuumempana kuin koskaan ennen. Annoin sen taas repiä lelua hetken ennen lähtöä, mutta ei sillä ollut mitään vaikutusta. Ja sen sijaan, että se olisi itse tarjonnut lelua revittäväksi, oli se menossa sen kanssa radalle. Se veti lähtöön kuin höyryjuna, eikä ollut toivoakaan saada siihen minkäänlaista kontaktia ennen lähtöä, tai lähdössa. Se ei voinut ajatella mitään muuta kuin rataa, edes se lelu ei ollut kivempi. Kontaktit, ja näköjään hypytkin on sille jo niin suoritus varmoja, ettei niissä sattunut virheitä. Ohjausta se lukee normaalisti niin täydellisen herkästi, ettei se huonous siinäkään niin näkynyt, mutta mitä jos olisi pitänyt kääntyä johonkin? En osaa sanoa olisiko se kääntynyt, näillä radoilla kun sai vaan mennä suoraan, tai tehdä loivia käännöksiä. En kuitenkaan usko, että se olis kääntynynyt omalla tasollaan, kuuntelu kun oli mitä oli.

Ja miksei se pysynyt lähdössä, miksi? Enkö sanonut trpeeksi selvästi, eikö se vaan pystynyt keskityymään. Normaalisti se vain jähmettyy lähtöön. Sen kroppa jännittyy, ja se valmistautuu. Nyt se ei pystynyt siihen, pystyykö enää ikinä kisoissa? Oppiko se nyt että kisoissa ei tarvii pysyä, mutta miksi se asia on pakkopulla? Paljon kysymyksiä, eikä vastauksia. Ei siinä seisomisessa ole ennen ollut ongelmaa, mutta ei sitä ole sille opetettukaan. Se oli vaan luonnollinen juttu. Istuminen on yhtä tappelua, ja siksi sen hylkäsin. En edes tiedä miten sen saisi treenattua kuntoon, tappeleminen ei auta. Umpikuja. Se osasi ennen istua, mutta kisatilanteesta juuri alkois se tappelu. Voisin varmaan muuttaa jotenkin omaa käyttäytymistä lähdössä, hankalaa. Ahdistaa. Mennään varmaaan keskiviikkona jo mölleihin kokeilemaan. Kokeilemaan vain, jos se sattuukin pysymään ihan ongelmitta. Jos tää olikin vain ihan poikkeuksellinen päivä. Siellä voin sitten ainakin vaatia sen pysymään, kesti mitä kesti.

Ekaa kertaa koko meidän agilityuran aikana alkoi oikeasti harmittamaan. Ekan radan jälkeen pystyin olla vielä positiivinen, mutta tokan radan jälkeen teki mieli mennä itkemään jonnekin nurkan taakse. Skarppasin kuitenkin kolmannelle, onhan me ennenkin selvitty vaikka mistä. Agilityssa on aina tullut alamäkiä, niin se vaan on, että tuo koira ei ole ollut missään nimessä helppo, eikä näköjään ole vieläkään. Onhan meillä takana vaikka kuinka monta huonoa rataa, huonoa treeniä, huonoa kilpailua, mutta nyt on jo todella pitkään mennyt hyvin. Kisat oli alkaneet sujua rutiinilla, ja treeneissä ollut ihana. Sain maistaa pienen palan sitä täydellistä koiraa, joka kulkee kuin ajatus. Se täydellinen koira rakasti agilitya, ja se rakasti mennä yhdessä mun kanssa. Nyt se rakastaa vain agilityä, niin täysillä, että unohtaa ihan kaiken muun.