Tässä Moonan nollarata vikoista ykkösten kisoista

Kerrankin jotain videoa kisoista. Mutta surullista on se, että katson videota liian kriittisesti, miksi olen noin huono. Olen jokapaikassa myöhässä, ja Moona joutuu katsoa ja kysyä monessa paikassa. Ainoa hyvä oli kontakti, joka on tän hetken treenitilanteeseen verrattuna nopea.

Tänään oli tottistreeni. Tehtiin häiriöitä seuraamisessa ja paikka istumisessa, ne meni tosi hienosti. Monta muuta asiaa ei sitten mennyt. Ensin ammuttiin, Moona liinassa ja nyt leikin pallolla. Reagoi selvästi, vaikka oltiin tosi kaukana. Jossain vaiheessa irrotin liinan, ja sitten Moona vähän rentoutui ja leikki melko normaaliin tyyliin. Pallon tuijottaminen meni pelon ohi, mutta ehkä se ei silti ollut ihan hyvä noin. Jatkossa voisin ehkä seurauttaa sitä, tai käveleskellä, niinkuin kerran jo tehtiin. Silloin Moona tuntui käsittelevän tilanteen paremmin, ehkä. Paikkamakuu oli ihan surkea, ei yhtään keskittynyt siinä, eikä oikein innostunut leikkimään palkka pallollakaan. Söi ruohoa vaan, ja muutenkin lenkillä ahmi sitä kuin mikäkin lehmä, ei ollenkaan normaalia. Voikohan se olla jotenkin kipeä. Seuraamisessa oli huonosti mukana, ja täyskäännökset tuntui huonoilta. Eteenmenossa seuraaminen on parantunut hieman, ja palkkailinkin siitä. Lopuksi teki mieli vielä ottaa jotain, kun tuntui ettei itse treeni mennyt niin hyvin. Otin noutoa, takuulla hauskaa ja varmaa, ööööööö ei. Palautusvauhti oli Moonaksi tosi hidas, ja ravasi monet askeleet ennen luovutusta. Mietin että varmaan se aina tekee noin, ajattelen vaan liian negatiivisesti taas, mutta katsoin äsken edellistä toko videota, ja hyvällä vauhdilla se silloin teki, eikä ravannut lopussa. Tykkään hirveästi Moonan noudosta, vaikka se onkin liian tiivis luovutuksessa, nyt ei ollut mitään tykättävää siinäkään :( Tehtiin vielä palautuksia, myös vinosta, ne oli hyviä. Jäävät kerran zeta tyylisesti, kaikki oikein.

Miksi kaikki tuntuu menevän niin huonosti. Yleensä oon aina hyväntuulinen treenien jälkeen, koska Moona on ollut niin hieno, enää en edes muista milloin olisin viimeksi osannut iloita ja treeni olisi mennyt hyvin. Varmaan hallikaudella oli viimeksi tosi hyvin menneet treenit. Kokoajan mennään van huonompaan suuntaan, loppuukohan tää alamäki koskaan? Vaadinko itseltäni liikaa, vaadinko Moonalta liikaa, vai missä vika? Liian moni asia ei suju, ehkä Moonakin aistii sen. En tiedä yhtään mitä tässä pitäis tehdä. Yleensä huonomman treenin tai honosti menneen liikkeen jälkeen stressaan ja pohdin miten asia ratkaistaan, miten lähdetään korjaamaan, ja sitten treenaamaan heti kun ehtii, ja sitten meneekin vähintään paremmin. Aina kaikesta ollaan päästy yli, mutta nyt en luota siihen, että seuraavissa treeneissä menee paremmin. Ja vaikea tässä on mitään seuraavaksi treeniksi miettiä, kun ongelma on jokseenkin yleisluontoinen. Jos Moonan vahvuudet seuruu eikä noutokaan tunnu hyvältä, niin ei varmaan mikään mukaan onnistu. Agilitynkin otan liian vakavasti, tiedän että mulla on super hieno koira, mutta silti nään vaan ne virheet. Kontaktitkin on loppujenlopuksi ihan siedettävät, pilaan vaan niitä lisää liiallisella treenaamisella, vaikkeikai ne treenaamattakaan parane. Haussa on sentään mennyt aika hyvin, mutta voi oikeasti olla, että haussa kisaamisen saa unohtaa paukkuarkuuden takia. Milloin musta on tullut näin negatiivinen, vaikkei nyt uskoisikaan, on mun vahvuus ainakin omasta mielestäni ollut positiivinen asenne, minne se on oikein hukkunut?