Moona pääsi tänään fyssarille hoidettavaksi. Ensin katseltiin liikkeitä, ja Niina huomasikin saman kuin mitä itse olin havainnoinut. Takajalkojen liikeradassa oli jotain pientä poikkeamaa normaaliin. Välillä ravasi normaalisti, mutta välissä aina pieni hypähdys? Istumiset ja maahanmenot olivat symmetriset, sitä kai siinä katsotaan. Ei taipunut vasemmalle normaalisti, mutta tässä on aina ollut vikaa, kiitos vain seuraamisen. Nyt oli kuitenkin vielä huonompi, ja saman olen huomannut pyörimis tempussa toiseen suuntaan, agilityssa olen huomannut senmyös  niistoja harjoitellessa taipuvan toiseen suuntaan paremmin. Sitten katsottiin syvien lihaksien kunto, ja nyt keskivartalon syvät olivat ihan yhtä priimaa kuin muutkin. Kropan hallinta on Moonalla oikein hyvä, eikä mun enää tarvitsekaan niitä syviä säännöllisesti jumpata. Vähän aikaa sitten testailtiinkin niitä raunio koirien tikapuu esteitä, ja Moona tepsutti siitä ekalla yrittämällä ilman minkäännäköistä ongelmaa, se on kuulemma tosi vaikea monelle koiralle. Takajalkojen noston opettaminen on myös auttanut sitä hahmottamaan kroppaansa paremmin. Selän jousto oli taas vähän jäykkä, muttei mitenkään merkittävästi. Seuraamisen puoleinen "kylki" oli hyvä, toisin kuin viimeksi. Itse olen sitä yrittänyt myös hieroa, ja ehkä auttanutkin. Takajalkojen kintereet oli ihan jumissa, ja myös vasen lonkka(?), siitä kuului myös joku ihme napsahdus. Jalat taipuivat kuitenkin ihan normaalisti. On vaan niin rasittuneet, että sen takia jumit. Oudot takajalan liikkeet varmaan johtuivast sitten niistä jumeista, katsottiin että ravasi rennommin käsittelyn päätteeksi. Ja mun pitää itsekin seurailla sitä, ja hieroa kintereitä säännöllisesti. Viimekerralta oli paperiin merkitty liian lihava, ja nyt todettiin Moona aliravituksi ja yli kunnossa olevaksi. Se pääsi pulskistumaan talvella kennellyskän takia, kun annoin sille normaalisti ruokaa liikunnan ollessa nolla, sitten vähensin hetkeksi ruokaa reilusti, ja Moona laihtui kovin nopeasti, jolloin ruoka palautui normaaliin. Kesän tultua on liikunta ehkä jopa tuplaantunut talveen verraten, joten ruokaa tuli sittenkin liian vähän. Jo kolmisen viikkoa sitten huomasin sen olevan ihan luinen, ja lisäsin ruuoan määrää reilusti, ja silti se on vieläkin liian laiha. Nyt saan lisätä ruokaa taas, joten määräksi tulee 6dl päivässä + koulutusnamit ja muut herkut. Niin se vaan taitaa liikkua kuitenkin aika paljon. Toivottavasti paino lähtee nyt nousemaan. Suositus oli myös vähentää treenimääriä, ja niin se vaan on, että kesäloma agista on viisain ratkaisu. Hausta tulee taukoa automaattisesti talvella, tokoa on pakko treenata piirinmestaruuskisojen takia, temppuja pitää opetella syksyn tanssikisoja varten. Agilityssa ei ole kesällä kisoja, eikä kisoja varten tarvitse treenata samalla lailla, joten se on vaan helpoin jättää pois. Syksyllä sitten uudella innolla, rennommalla mielellä, paremmalla hyppytekniikalla ja parempi kuntoisena muutenkin. Voin kuvitella myös, että Moonan stressitaso lakee, kun agility on kuitenkin niin kiihdyttävää.

Rasseli pääsi Moonan treeneihin, ja oli niiiiiiin innoissaan. Kontakteille pysähtyminen oli vähän unohduksissa, mutta välillä tuli hyviäkin. Rata oli aika helppo, jotain putki-puomi erottelua, mutta Rasselle se on aika helppo nakki. Yksi sokkari oli ohjaajalle vähän hankala, mutta sekin saatiin onnaamaan. Lopuksi tehtiin nollarata yritys, ja Rasmus sai heti nollan. Hyvä Ras :) Sitten pääsi vielä uimaan ja leikkimään kamujen kanssa, loisto päivä siis. Rasmus on niin ihanan kiltti koira, mukavaa vaihtelua mennä sen kanssa välillä.

Nakun kanssa ollaan myös treenattu, ja se edistyy hurrjaa vauhtia. Keinua ja keppejä on aloiteltu, ja kontaktitkin tuntuu edistyvän. Rimat oli viimeksi 50cm, ja tehtiin vaikeaa radanpätkää. Hyppäsi nätisti ja lukee jo rataa kuin vanha menijä. Se edistyy niin vauhdilla verraten Moonaan, mutta onhan se ihan eri asia kun nyt tiedän taas enemmän mitä olen tekemässä, eikä toista samoja virheitä kuin Moonan kanssa silloin alkuun.

Tänään oli niin kaunis sää, että oli pakko lähteä vähän pidemmälle lenkille. Suunnattiin siis meidän lemppari lenkkipoluille, niin Moona pääsi lemppari järveensä polskimaan.

Moona odottaa kehotusta hypätä järveen, nää on Moonan lemppari uimahyppypaikkoja. :D

Vihdoin se sanoi "Missä kala?"

Äkkiä ylös..

.., jotta pääsee uudelleen hyppäämään.

Korvatkaan ei voi välttyä kastumiselta.

Fiilistelyä

Illalla mentiin vielä tokoilemaan, kun oli omatoimitreenit. Tosin ainoat ahkerat meidän lisäksi oli Tuija ja Pyry, mutta toisella puolella kenttää oli rallytokoilijoita, niin saatiin häiriötä kuitenkin. Treenit meni ihan kivasti oikeastaan, muttei loistavasti. Ensin tehtiin seuraamista, ja täyskäännökset tuntuu jotenkin huonoilta, muuten ihan ok. Sitten zetaa, makasi heti ensimmäisen seisomisen, buu. Tein nyt vähän uudella tavalla, ja helpotin toiselle toistolle ja palkkasin heti, ettei se jää virheeseensä kiinni, niinkuin näissä tilateissa liian usein käy. Otin zetan uudestaan alusta, järkkänä i-m-s, kaikki asennot hyviä, ja seuraaminen myös. Treenailtiin myös ihan asentojen erottelua, ja vielä uudestaan zetaa. Sekoitti pari kertaa jonkun siinä erottelu treenissä, toivottavasti alkaisi olemaan pian tarkempi, kun näitä on nyt treenattu kuitenkin. Jossain vaiheessa oli niin, ettei se oikeastaan sekoittanut ollenkaan, mutta selvästi ei enää ole porkkanan tarkka.. Sitten ohjattua noutoa, merkeiltä palkkasin paljon, ja ne olikin ihan hyviä. Ensin kokonaisena kummatkin suunnat, meni hurjan tarkasti ja kuulolla, ja lähti hyvällä linjalla hakemaan. Oli vähän hidas, mutta uskon että paranee kunhan vain onnistumisia tulee, ja itsevarmuus kasvaa. Nyt kun se on mennyt niin useasti pieleen, niin ei ihmekään että vauhti kärsii. Otin vielä yhden helpotetusti, niin että kävelin näyttämässä haettavaa kapulaa, ja palautuksessa juoksin karkuun, ja annoin Moonan murista hetken kapulan kanssa ennenkuin käännyin ja Moona pääsi luovuttamaan. Sitten tehtiin paikkamakuu, namut tassujen edessä, ja oltiin pitkään piilossa. Odotti hyvin omaa käskyään maahan, ja vapautin palatessa suoraan maasta, vasta kun muut oli käskeneet sivulle. Otin myös lyhyen istumisen, ja se tuntuu aika varmalta. Pitää vaan pidentää aikaa, ja ottaa kiusaamisia. Viimeksi kun kiusattiin, niin Henkka taputti maata ja sanoi maahan, niin Moo silti pysyi hienosti istumassa silti. Sitten vielä kaukoja, niin että oli myös takapalkka. Ensin teki miten sattuu, ja kun huomautin niin alkoi toimimaan paremmin. Näitä pitäis treenata ihan tuhottomasti.

Eilen oltiin pitkästä aikaa oman ryhmän hakutreeneissä, ja hyvä treeni, vaikkei ihan täydellisesti onnistunutkaan. Ensin valmis etukulma ilmaisulla, ei ollut kai löytänyt irtorullaa, niin ilmaisi sitten kiinnolla. Hyvä näin, varmaan voidaankin sitten siirtyä pian kiintorullalla ilmaisuun. Toiseen etukulmaan ääni, ukko oli tosi syvällä, eikä ihan kuulunut mistä ääni tuli. Lähetin sitten vähän väärään paikkaan, Moona kääntyi oikeaan suuntaan muttei löytänyt, juoksenteli siellä ja kutsuin pois, ei meinannut totella. Lähetin uudelleen uuden äänen kanssa, nyt kääntyi väärään suuntaan, sekosi kai kun palattiin niin paljon taaksepäin kun olin edennyt. Kutsuin pois, ja sitten uudella lähetyksellä ei meinannut millään lähteä suoraan, kutsuin aina pois, ja menin eteenpäin, lopulta sainkin sen lähtemään suoraan, ja ukko löytyikin sieltä. Kannatti siis uskoa. Seuraava äänellä ja ilmaisulla, muuten hyvä, mutta pudotti rullan 5m ennen muo, tajusi pian itse ottaa sen ja tuoda. Katsoin läpi sormien, kun ei se tahallaan.. pöh.. Seuraavassa oli tarkoitus harjoitella etenemistä, ja otettiin ääni jonka jälkeen ukko liikkui aluetta eteenpäin piilolle. Oli taas ylisyvä, n80m, ja taisin lähettää himpun vinoon, lähti tosi hyvin ja suoraan, ja ilmeisesti oli edennytkin aluetta kun palasti metsästä suoraan mun luo. Ei ollut vaan löytänyt, kun sen hieman vinoon on aika pitkä matka kun juoksee sen 80m takarajalle, uudella lähetyksellä lähti ihan yhtä innolla, vaikken ottanut uutta ääntä, kesti varmaan 5min löytää, mutta onneksi löysi. Kaksi vikaa vielä äänillä ja suorapalkoilla. Otin ekaa lukuunnottamatta kaikki äänillä, jotta pistot pysyisivät suorina. Ollan nyt aika nopeasti siirrytty valmiisiin, ja vielä ilmaisuihinkin. Vieläkin ihmettelen miten se ilmaisu siirtyi niin hyvin metsään alun hankaluuksien jälkeen, melkein sen täytyy johtua siitä yhdestä taistelusta kun se ei millään suostunut tuoda rullaa viime talvena, ja aina sai vain lisä apuja. Niin se taitaa vaan kaikessa kyllä olla Moonan kanssa, että jos houkuttelee, niin siitä saa passiivisen kovin helposti, ihan joka asiassa. Arjessa myös, tai tokossa :D Ehkä siksi, kun se on saanut oppia melkein kaiken itse keksimällä, se ei osaa muuta tapaa.

Tässä Moonan nollarata vikoista ykkösten kisoista

Kerrankin jotain videoa kisoista. Mutta surullista on se, että katson videota liian kriittisesti, miksi olen noin huono. Olen jokapaikassa myöhässä, ja Moona joutuu katsoa ja kysyä monessa paikassa. Ainoa hyvä oli kontakti, joka on tän hetken treenitilanteeseen verrattuna nopea.

Tänään oli tottistreeni. Tehtiin häiriöitä seuraamisessa ja paikka istumisessa, ne meni tosi hienosti. Monta muuta asiaa ei sitten mennyt. Ensin ammuttiin, Moona liinassa ja nyt leikin pallolla. Reagoi selvästi, vaikka oltiin tosi kaukana. Jossain vaiheessa irrotin liinan, ja sitten Moona vähän rentoutui ja leikki melko normaaliin tyyliin. Pallon tuijottaminen meni pelon ohi, mutta ehkä se ei silti ollut ihan hyvä noin. Jatkossa voisin ehkä seurauttaa sitä, tai käveleskellä, niinkuin kerran jo tehtiin. Silloin Moona tuntui käsittelevän tilanteen paremmin, ehkä. Paikkamakuu oli ihan surkea, ei yhtään keskittynyt siinä, eikä oikein innostunut leikkimään palkka pallollakaan. Söi ruohoa vaan, ja muutenkin lenkillä ahmi sitä kuin mikäkin lehmä, ei ollenkaan normaalia. Voikohan se olla jotenkin kipeä. Seuraamisessa oli huonosti mukana, ja täyskäännökset tuntui huonoilta. Eteenmenossa seuraaminen on parantunut hieman, ja palkkailinkin siitä. Lopuksi teki mieli vielä ottaa jotain, kun tuntui ettei itse treeni mennyt niin hyvin. Otin noutoa, takuulla hauskaa ja varmaa, ööööööö ei. Palautusvauhti oli Moonaksi tosi hidas, ja ravasi monet askeleet ennen luovutusta. Mietin että varmaan se aina tekee noin, ajattelen vaan liian negatiivisesti taas, mutta katsoin äsken edellistä toko videota, ja hyvällä vauhdilla se silloin teki, eikä ravannut lopussa. Tykkään hirveästi Moonan noudosta, vaikka se onkin liian tiivis luovutuksessa, nyt ei ollut mitään tykättävää siinäkään :( Tehtiin vielä palautuksia, myös vinosta, ne oli hyviä. Jäävät kerran zeta tyylisesti, kaikki oikein.

Miksi kaikki tuntuu menevän niin huonosti. Yleensä oon aina hyväntuulinen treenien jälkeen, koska Moona on ollut niin hieno, enää en edes muista milloin olisin viimeksi osannut iloita ja treeni olisi mennyt hyvin. Varmaan hallikaudella oli viimeksi tosi hyvin menneet treenit. Kokoajan mennään van huonompaan suuntaan, loppuukohan tää alamäki koskaan? Vaadinko itseltäni liikaa, vaadinko Moonalta liikaa, vai missä vika? Liian moni asia ei suju, ehkä Moonakin aistii sen. En tiedä yhtään mitä tässä pitäis tehdä. Yleensä huonomman treenin tai honosti menneen liikkeen jälkeen stressaan ja pohdin miten asia ratkaistaan, miten lähdetään korjaamaan, ja sitten treenaamaan heti kun ehtii, ja sitten meneekin vähintään paremmin. Aina kaikesta ollaan päästy yli, mutta nyt en luota siihen, että seuraavissa treeneissä menee paremmin. Ja vaikea tässä on mitään seuraavaksi treeniksi miettiä, kun ongelma on jokseenkin yleisluontoinen. Jos Moonan vahvuudet seuruu eikä noutokaan tunnu hyvältä, niin ei varmaan mikään mukaan onnistu. Agilitynkin otan liian vakavasti, tiedän että mulla on super hieno koira, mutta silti nään vaan ne virheet. Kontaktitkin on loppujenlopuksi ihan siedettävät, pilaan vaan niitä lisää liiallisella treenaamisella, vaikkeikai ne treenaamattakaan parane. Haussa on sentään mennyt aika hyvin, mutta voi oikeasti olla, että haussa kisaamisen saa unohtaa paukkuarkuuden takia. Milloin musta on tullut näin negatiivinen, vaikkei nyt uskoisikaan, on mun vahvuus ainakin omasta mielestäni ollut positiivinen asenne, minne se on oikein hukkunut?

Kesä on täällä! Ekaa kertaa tarkeni olla t-paidassa, ja silti tuli kuuma. Ja Moona heitti talviturkin myös, olinkin ihan kokonaan unohtanut kuinka paljon Moona rakastaa uimista. Agitreenien jälkeisellä lämppälenkillä tuli nurkan takaa yllättäen lapsia, eikä Moona edes häntäänsä heilauttanut, tsippaili vaan polkua korvaa kääntämättä rauhakseen eteenpäin. Mietin että se taitaa olla aika väsynyt, kun ei edes huomaa mitä ympäristössä tapahtuu. Hetken päästä kuulin yllättäin murinaa ja roisketta. Vähän pelästyin, mutta Moona olikin vain pulahtanut uimaan, niinkuin aina on ollut tapana treenien päätteeksi. Oli niin innoissaan että ihan kunnolla räyhäsi vedelle räpiköidessään.

Aamulenkillä, tai no päivä se taisi jo siihen aikaan olla, istuskelin pitkään kalliolla suklaata mussuttaen, ja katselin kun Moona jahtasi kaiken maailma ötökkiä ja lintuja. Ihana ihana kesä. Lenkin jälkeen lähdettiinkin suoraan tokoilemaan navalan nurmikentälle, välillä tehtiin jotain, ja sitten taas lokoiltiin aurinkoa ottaen. Niin stressitöntä, eikä minnekään kiire. Ensin otettiin yhtä niistä monista murheenkryyneistä, eli metalli hyppynouto pääsi syynaukseen. Tehtiin aika paljon kaikkea hauskaa, hyppyä agility tyyliin, karkuun juoksua, ja kokonaisena. Ote oli hyvä, asenne hyvä. Lisää tällaisia treenejä, niin eiköhän se tästä. Sitten seuraavaan vaikeaan juttuun, eli ohjattu nouto. Merkit huonontuneet yleisesti, kun ei olla tehty niitä erikseen. Ensin tein kokonaisena liikkeen alkuna kummatkin suunnat, vauhdista palkka, toi oikeat. Sitten vielä helpotetusti, ja otin pitkästä pitkästä aikaa myös luovutukset, eikä ymmärtänyt muka mitä pitää tehdä, sylkäisi kapulan ja masentui. Uusi yritys ja nyt muisti hyvin, hönö. Pitää muistaa ottaa noutoa loppuun myös, vaikka pääasiassa palkkaisinkin vauhdista. Ja vinosta luovutukset treeniin myös. Sitten harjoiteltiin merkkejä, laitoin neljä merkkiä "keskipisteestä" eri puolille, tarkoituksena harjoitella oikean merkin lukitsemista, ja saada vauhtia juoksuttamalla sitä pitkällä matkalla vastakkaisille merkeille. Parani loppua kohden, ja alkoi selvästi ymmärtämään, että mun rintamasuunnasta suoraan olevalle merkille kuuluu mennä, välliläkun se lukitsee väärän merkin, eikä pysty päästämään siitä irti. Vauhtiakin saatiin lisää, oli oiken hauska harjoitus. Loppuun vielä eteenmenoa, palkkailin nyt seuruu osuudesta. Sitten tulikin treenikaverit, niin sain otettua vielä paikkamakuun pk-tyyliin. Jätin namut tassujen eteen, ja sanoin paikka käskynkin, makasi aikas nätisti, paitsi kun Naku teki luoksarin, kääntyi pää. Kielsin ja moona otti sen hyvin, ja pysyi rauhallisena. Ihan tyytyväinen olin kyllä. Sitten Moona autoon tauolle, ennen esineruutua. Esineenä kännykkä ja pieni pehmo-avaimenperä. Meni mun mielestä ihan hyvin, ja jaksoi etsiä. Lisää "jotain" olisi voinut vielä olla työskentelyssä, ja ennen lähetyksiä kaipasi vähän innostamista. Voisi tehdä vielä hajunhakuja esimerkiksi, niin varmuutta ja itseluottamusta tulisi lisää. Nyt se ei ole ehkä vielä ihan varma, vaikka jaksaakin työskennellä ja löytääkin esineitä.

Hetken lepotauon jälkeen päästiin kesäkauden ensimmäisiin treeneihin. Ryhmä ja koutsi on "uudet", vaikka kaikki onkin ennestään tuttuja. Kivaa vaihtelua kuitenkin, ohjaajana Nadja. Treeni oli mukavan erilainen, ja saatiin uusia näkökulmia, ja itsekin sai taas ajateltavaa ja treenattavaa. Mikäs sen parempaa siis.

Alku oli miltei mahdoton, kokeiltiin vaikka ja mitä, ja lopulta löydettiinkin sopiva ohjaus. Kakkosella olin ottamassa vastaan ja jarruttamassa, ja siitä sokkari ja kolmoselle niisto. Ainoa tapa millä 2-3 ei valunut pikäksi. Moona jarrasi mun mielestä hyvin kun jarrutin lähellä ponnistuspaikkaa, mutta ei onnistunut ollenkaan, jos merkkasin hypyn ajoissa ja lähdin liikkeelle. Eikä ihmekään, koska sellaista ei olla opeteltu, ja treenien jälkeen tajusinkin, että suhina tarkoittaa jarruta nyt. Ja siinä merkkaamisessa kävikin niin, että se kokosi kun suhisin, mutta hyppäsikin pitkästi väärään suuntaan kun suhina lakkasi ja lähdin liikkee käännöksen suuntaan. Näitä pitäis harkata siis jotenkin, niin saadaan lisää vaihtoehtoja ohjaamiseen. Treenin jälkeen tuli myös mieleen, että Anne-Marian koulutuksessa on joskus ollut melko samanlainen tilanne kuin tässä alussa, ja ratkaisua mietittiin silloinkin. Niisto toimi hyvin, ja ennakoivat valssitkin, kun sain rytmityksen kohdilleen. Oli tarkoitus lähettää koiraa itsenäisesti hyppäämään, ja voi kamala kun mun teki mieli juosta mukana niissä paikoissa. Kepeiltä meinasi kääntyä väärään suuntaan lopussa, kun laittoi meneämään itsenäisesti, vauhtikin oli aika surkea. Kepit treeniin, hep! Moona pudotti muutaman riman, oli selvästi vaikeuksia pohjan kanssa, ja se pohja olikin talven jäljiltä aika mössöä paikoitellen. Moona ponnistaa ja liikkuu niin voimalla, ettei saanut oikein pitoa maasta. Kivat treenit kyllä.

Joskus tuntuu siltä, että kaikki menee huonosti, vaikkei todellisuus ole ehkä kuitenkaan niin karu. (Nyt se kyllä tuntuu kovin karulta.)

Lauantaina käytiin kisaamassa Valkeakoskella ekat kakkosten kisat, ja suurimmaksi osaksi meni huonosti. Ekalla radalla lyllersin ja olin myöhässä, oma vika kun Moona pudotti riman, mitäs kiljuin täälä huutoja kun se oli ponnistamassa, silloin on vähän myöhäistä kertoa koiralla minne suuntaan pitäisi laskeutua. Keinulla halusin kokeilla vapauttaa ripeästi, sitä kun ollaan nyt treenattu, innostuis sitten liikaa A:lle, ja pysähtyminen jäi, vaikka käsky kävi. Uusin sen, eli HYL. Toiselle radalle skarppasin, ja sainkin mahtavan kisafiiliksen päälle. Tykkäsin myös radasta, se haastoi mukavasti, ja pääsi tekemään vaikka mitä kivoja ohjauksia. Heti niiston tapainen jarrujuttu kakkoshypylle, sitten hauska valssi, vastakäännös, ennakoiva valssi ja japanilainen. Sai syöksyä tilanteesta toiseen, ja kokoajan piti ohjata kunnolla. Kiljuin, hoputin ja kannustin siinä samalla, ja oli niiiiiin hauskaa että. A:n ja keinun kontaktit otti hyvin, varmaan vapautin aika nopeasti niiltä. Sitten kolmanneksi vikalla esteellä ei stopannut puomille, murrr. Nollalla maaliin, nopein aika myös, ja eka LUVA. Sitten vielä hyppäri, ja ohjaaja taas mokaili senkin. Jäin miettimään jotain kun koira putksessa, ja sitten olinkin taas myöhässä, ja onnistuin torpedoimaan valssaamalla surkeasti ja huutelemalla jotain riman päällä, eikä Moona antanut anteeksi. Sitten vielä vekitin ihan pöllösti, ja taas rima sen takia. Oli siinä radalla ihan hyviäkin pätkiä, ja yllätin itseni ehitmällä lopussa vedättämään koiraa oikein kunnolla. Tulos 10vp, ja sijoitus kolmas, eli sentäs lohdutuspalkintoja saatiin. Jotenkin tuntui surkealta kisapäivän jälkeen, vaikka toisaalta iloiselta, kun meni noinkin hyvin. Moona oli ihan jees kisakaveri, tai no radoilla tomi hyvin, muuten oli ihan possukka. Kävi hurjan kuumana, ja hyvä ettei tukehtunut vetäessään radalle. En voi sitä käskeä olla vetämättä, kun siihen ei saa kontaktia, menee vain hermot, ja Moo kuumuu lisää. Ainoa keino jonkinlaisen kontaktin saamiseen on leikkiä sen kanssa, ja siinäkin saa tehdä töitä että se pystyy leikkimään ennen rataa. Lämppälenkillä meinasi aina pujahtaa aidan ali kisaradalle päin, ja yritti aina tilaisuuden tullen rähistä muille koirille. Ei se kai yleensä ihan noin huonosti käyttäydy, huoh.

Kontakteja ollaan otettu muutamaan kertaan omalla pihalla, ja voi apua miten huonot ne on. Ne on olleet tosi nopsat, mutta ei ole enää, paitsi kisoissa liiankin. Tää onkin suurista suurin onkelma, niiden toivois olevan ihan samanlaiset kisoissa ja treeneissä. Nyt vielä voi pyytää kisoissakin pysäytyksen, mutta sitten joskus kolmosissa ei aika tule riittämään mihinkään, jos ei vapauta ajoissa. Totesin tänään ettei Moona tiedä mitä käsky pinta tarkoittaa, tehtiin puomin alastuloa, ja jos sanoin käskyn ajoissa se hipsi ja jäi jopa kokonaan seisomaan kontaktille. Siis se Moona jolla on ollut hienot kontaktit, joskus vuonna nakki ja peruna ilmeisesti. Syitä voi vaan arvuutella, viimeaikoina olen alkanut palkkaamaan vain nopeita, ja hitaista tai lagaamisista olen ottanut sen pois ja antanut uuden yrityksen, tuloksena se, ettei se pääse lagaamisesta yli, vaan on muuttunut epävarmaksi oikeasta suorituksesta. Ollaan myös alettu harjoittelemaan vapautusta ennen pysähtymistä, mutta kontaktit oli jo ennen sitä liian hitaat. Tänään kokeilin ilman sitä pinta käskyä, pelkkää kiipee kiipee hapatusta, ja kas kummaa, ripeitä kontakteja. Hyvä että takajalat jäi puomille. Jospa ne nyt lähtis sitten näin toimimaan, ainakin toivo elää. Seuraavalle koiralle tulee ihan varmasti juoksukontaktit, oli kuinka hankalaa opettaa tai ei, ihan sama. Pää hajoaa näiden kontaktien kanssa. Ja juoksukontakteista saa varmaan helpommin muutettua pysäytyskontaktit, kun nekin menee ihan persiilleen kuitenkin.

Ja sitten päästäänkin tokoon, ja uudet ongelmat valtaavat pään. Kesäkuun lopulle olen vähän katsellut EVL korkkausta, ei sitä koskaan tiedä, jos saadaan kokonaisuus valmiiksi joskus. Nyt ollaan treenattu laiskasti, tai no viime päivinä sentäs vähän aktivoiduttu. Eniten ahdistaa luoksarin seiso stoppi, ja oikeastaan ihan kaikki muutkin liikkeet, jos tarkasti ajattelee.

Paikkamakuu: Mitä häiriöitä se kestää, entä lonkalle painonsiirto. Tänään otettiin Ninan tokoissa ryhmässä melko pitkä makuu, unohdin laittaa namut tassujen eteen. Kerran oli siirtänyt painoa lonkalle ja takaisin, muuten hyvä. Käskytin eriaikaan kuin muut, ei reagoinut muiden käskyihin, se oli hyvä.

Istuminen: Kestoa ja piiloa ollaan treenattu hävettävän vähän. Kiusattu sitä on jonkin verran, ja hyvin on ne kestänyt.

Seuruu: No seauraus on aina ollut Moonalla ihan hyvää, ei valittamista, vaikka parannettavaa löytyy.

Zeta: Yleensä on ollut tarkka ja tehnyt hienosti, mutta ei kai enää sitten. Ihme sekoittelua, virheet jää päälle, takajalat liikkuu seisomisessa helposti, yhyyyy. Ainoa liike jonka luulin sen osaavan.

Metallihyppy: Inhoaa kapulaa, taas! Ottaa vinoon suuhun, miksi oi miksi. Yhyyy.

Ohjattu: Viimeksi teki pätevästi, mutta mitä se nyt sitten kertoo? Joskus näyttää että osaa hyvin, mutta välillä tuntuu ettei sillä ole siitä hajuakaan, eikä varmaan olekaan ihan selvää.

Tunnari: Tätäkin viimeksi hyvin, mutta silti olen ylivarovainen tunnarin kanssa. En uskalla treenata, kun pelkään että menee pieleen.

Ruutu: Epävarmuutta, ruutinin puutetta. En tiedä miten itse kävellään loppuosa.

Kaukot: Välillä sujuu, välillä ei.

Luoksari: Se hiton stoppi on huono, on ollut paljon parempi. Unohdin taas sen avuilla oikean tekniikan, ei se vaan toimi Moonalle. Ei millään tule suurinta osaa hyviä stoppeja, ja ne pari kertaa kun on testannut ilman apuja, on tehnyt vieläkin huonommin kuin yleensä. Voi olla että itse en osaa, avuilla kun en ole itse opettanut juurikaan mitään, ainakaan kunnolla, ja voi olla ettei Moonakaan osaa oppia noin. En tiedä kyllä, parhaat stopit on saatu iloisella mielellä, ja palkkailemalla kaikki hyvät yritykset. Nyt kun olen alkanut siihen, että vain hyvistä palkkaa, on kehitys mennyt huonompaan suuntaan. En vaan osaa.

Ei siis hyvältä kuulosta, ei ollenkaan. Nyt aletaan oikeasti treenaamaan, koska tarkoitus on osallistua seuran pm-joukkueeseen Moonan kanssa elokuussa. Näin jo pari viikkoa sitten pahaa unta, ettei oltu treenattu tarpeeksi, ja oli sitten pakko osallistua kisaan joukkueen takia.

Muutenkin on pitänyt miettiä jaksottamista lajien kanssa, en halua kuluttaa Moonaa loppuun, vaikka se yleisesti ottaen jaksaakin. Jatkuvasti useat treenit päivässä on kuitenkin liikaa. Käydään vielä kahdet agikisat, ja sitten riittää, kesällä ei kisata, eikä sitten myöskään treenata.  Ohjatuissa saatetaan käydä, mutta yritän malttaa mielen ja ottaa vaikka Rasmusta ohjattuihin, tai mahdollisesti Nakua. Hyppytekniikkaa tehdään omalla pihalla harkitusti, ja kontakteja siihen asti että ne on ok, toivottavasti jo tässä kuussa. Heinäkuun lopussa aloitellaan treenejä normaalilla teholla, ja aletaan taas kisaamaan. Vajaa 2kk taukoa ei ole varmasti pahitteeksi, vaikka se aika ikävältä kuulostaakin. Kesäkuussa tehotreenataan siis tokoa. Lisäksi hakutreenejä, tottista ja esineitä, ja toivottavasti myös laukauksiin siedättämistä. Tanssitemppuillaan kun huvittaa, mutta mä suunnittelen kuitenkin ohjelmia syksylle valmiiksi. Tokon haluaisin vihdoin syksyllä jättää tauolle, mutta saas nyt nähdä, jos satutaan saamaan ykköstulos, niin varmaan haluan ne kaksi muutakin kerätä ennen pidempää taukoa. Ja jos ei saada ykköstä, niin en toivottavasti halua luovuttaakaan. Hankalaa on kaikki, kun oikein miettii ja suunnittelee.

Viimeviikolla treenailtiin kaikenlaista, enää ei tosin ole niin muistissa että mitä. Ainakin aksat meni keskiviikkona aika putkeen, kun treeneissä oli seuran sisäiset möllikisailut. Moona teki nollan sekä kisaavien hyppy että agiradalta, ja voitettiin kumpikin. Eka agirata oli aika helppo, ennen rataa en saanut Moonaa ihan kuulolle, ja radalla ohjasin liian vaisusti, enkä rytmittänyt hyvin, muuten ohjaukset ihan ok. Taiteiltiin nolla kuitenkin Moonan ansiosta. Hyppäri oli kanssa helppo, ja tähän sain nyt itsekin hyvän fiiliksen ja yrityksen päälle, yhdessä kohtaa olin myöhässä, mutta sain pelasteltua kuitenkin. Moona oli niiiin hyvä, kuunteli mutta samalla luki hyvin rataa ja irtosi vaikka minne. Se oli taas niin täydellinen aksakoira, oikea timantti. Tottiksista jäi mieleen metrin hyppynouto, joka onnistui, mutta Moona mietti vähän hyppyä, vaikka vain pikkukapulalla tehtiin. Ammuttiin lopuksi, eikä Moona reagoinut yhtään. Laukaukset tuli yllättäen kun olin potkimassa sen kanssa eteenmenon pallopalkkaa, ja se taisi olla hyvä juttu. Yleensä Moona on ollut mulla hihnassa, ja siinä on sitten leikitty, ja koko tilanteesta on ehkä tullut jotenkin paineistava. En varmasti olisi edes uskaltanut pitää sitä irti niinkuin se oli, jos olisin tiennyt että nyt ammutaan jo. Hyvä että meni siis noin.

Perjantaina lähdettiin kohti Hauhoa ja Valkohampaan leiriä, jolta kotiuduttiin eilen illalla. Olin siellä siis ohjaamassa mm. agilitya, joten Moonakin pääsi mukaan vääränrotuisena belgejen ja schipperkejen keskelle. Ensimmäinen koiraleiri nyt siis takana, ja oli kyllä hauskaa. Moona jaksoi hyvin monet treenit päivässä, eikä oikeastaan nyt kotonakaan vaikuta normaalia väsyneemmältä, viettihän se leirillä suuren osan ajasta lokoilemalla häkissä, toisin kuin minä.

Hakumetsässä oltiin päivittäin, eli yhteensä 5 maastotreeniä tuli Moonalle. Motivaatio on Moonalla oikein hyvä nyt, ja vaikka se menee vauhdilla, niin tekee hyvin töitä. Lauantain kokeiltiin ekaa kertaa ilmaisuja metsässä irtorullilla, ja se onnistui heti tosta noin vain. Kolmannen näytöllä mulla vain nyrjähti nilkka, ja treeni jouduttiin keskeyttämään siihen.. Mutta pääasia että se ilmaisu sujui metsässä, ja ihmeen helposti se kävi. Seuraavassa treenissä oli myös yksi ilmaisu, ja siinä tuli vähän sählinkiä, kun Moona ei ihan osannut ohittaa keskilinjan ihmismassaa ja pudotti rullan ennen kuin löysi mut. Otettiin vielä toinenkin treeni metsässä ilmaisuja, ja viimeisellä niistä oli jo ihan edennytkin rulla suussa eikä palannut omia jälkiään. Tyhjät sujuu ekoina pistoina, niinkuin niitä yleensä olen tehnyt, mutta nyt ainakin kääntyi kerran väärään suuntaan tyhjällä, kun se oli kolmas lähetys ja lähti etukulman piiloa kohti. Ukot löytyi kaikki hyvin, ja Moonalla kova hinku etsiä, hyvällä mallilla on siis jokatapauksessa. Vikoissa treeneissä oli lopuksi samassa piilossa Moonalle kaksi tuttua maalimiestä, ja moona oli oikein onnellinen, siihen oli hyvä päättää leirin hakuilut :) Joka päivä taisi olla myös erikseen ilmaisuja kentällä, ja kaksi kertaa sai ilmaista myös kiinnolla, vähän oli vaikeaa, mutta ottaa kiinnon kuitenkin hyvin maasta, eikä sivukautta heilauttamalla niinkuin silloin joskus. Mökkikylää tehtiin kerran myös.

Aksaa Moona sai myös tehdä enemmän tai vähemmän. Puomi taas hidas, yyh. Treenailtiin kontakteja, niistoja ja kääntymistä pituudella ja muurilla sekä päällejuoksua kepeillä. Lisäksi kaikkea turhaa tai vähemmän turhaa esteillä humputtelua. Temppuja Moona pääsi näyttämään myös, ja treenailtiin myös jotain uuttakin. Moona pääsi myös pitkästä aikaa etsimään lelua metsästä kaverinsa tervu Jaron kanssa, ja kerran löysi Jaro ja kerran Moona. Se on kyllä hyödyllistä esineruutua ajatellen, koska aina näiden leikkien jälkeen on Moonalla enemmän hinkua esineruudussa etsimiseen. Vaikka onkin kilpailutilanne, niin hyvin on Moonalla silti nenu auki, kun lelu löytyy nopeasti. Tokoa/tottista tehtiin vain kerran vikana päivänä ihan viimeiseksi, vaikka ei mennyt niin hienosti, niin ainakin Moonalla oli intoa tehdä. Jäävejä sekoitti pariin kertaan, eikä tassut pysyneet paikallaan, noudossa ei malttanut olla rauhassa, kun jouduin aika voimakkaasti heittämään uutta painavempaa kapulaa. Ensin törmää luovutuksessa, sitten seuraavaksi vino pa.. Eteenmenoa edeltävä seuraaminen on ihan mahdoton juttu, kun niin kova kiire juoksemaan palkalle. Alla jotain videoa tästä, ja siitä on suosiolla jätetty epäonnistumiset pois..

Leirillä oli myös koiratoto, eli koirien juoksukilpailu. Moona voitti, ja Naku oli hyvä kakkonen, eli mun aksakoirat nappasivat tuplavoiton, hieno juttu! :) Tein myös Nakun kanssa vähän aksaa, ja se meni oikeestaan aika hyvin. Pääsin kokeilemaan myös viestiä, kun saan olla Nakun toinen pää. Vaikutti ihan hauskalta lajilta sekin, ja jatketaan varmasti Nakun kanssa.

Huomaa että kesäkausi on käsillä, treenejä on jokaisella varpaalle ja sormelle, kädelle ja jalalle, tassulle ja korvalle.....

Agility on taas yhtä ylämäkeä ja alamäkeä, joskus osaan ohjata, joskus en. Joskus Moona keskittyy, joskus ei. Joskus hyppää nätisti, joskus roiskii. Että semmosta! Sunnuntaina napattiin kuitenkin se viimonen nolla kkk:n kisoista, ja voitettiin myös. Eli nyt kakkosiin. Rdasta tulossa video kunhan saan sen, mutta rata oli ihan kiva, vähän erilainen kuin yleensä profiililtaan. Vain A kontakteista radalla, hassua putki putkipyöritystä ja ansa esteitä, mutta silti aika helppo. Moona kulki kuin unelma, vaikka ohjaaja ei ollutkaan täydellinen. Heti alkuun olin suunnitellut tyhmän liikkumisen, ja Moona melkein menikin jo kepeille siinä, en tiennyt tuliko hylly vai ei, mutta radan jälkeen sain kuulla että ei se sinne kepeille vielä kerennyt, tuli toki laaja kaarros ja kerran pyörähti siinä itsensä ympäri, mutta aikaa siinä vain kului. Loppurata oli ihan hyvä, vähän myöhässä yhdessä valssissa, mutta ei sen niin vakavaa silloin kun Moona on noin ihana. Kaiken kaikkiaan tuntui sujuvalta, ja ihan kaikista tärkeintä on se, että tehtiin yhdessä, kummatkin keskittyi täysillä olennaiseen. Ennen rataa tein lähdön lähellä seuruuta ja jääviä, ja se tuntui toimivan ihan hyvin.

Videota viime viikon treeneistä

Kisojen jälkeen suunnattiinkin auton nokka kohti vuoden ekoja hakutreenejä, jee :) Olipa hauskaa hakuilla, ja kökkiä metsässä maalimiehenä. Moonalle 5 löytöä, kaikille ääniapu. Otin aina kahdesta äänet ja sitten palasin lähettämään, paitsi vikalle suoraan. Moona meni aina suoraan ja reippaasti, löytämisessä kesti melko pitkään, mutta löysi kuitenkin ukot aina lopulta. Nyt tuntuu oikeestaan ihan selkeeltä miten treenejä jatketaan, ja mitä tehdään seuraavaksi. Kunhan päästään vauhtiin, niin tyhjiä lisätään pikkuhiljaa, ja ilmaisu pitäis jotenkin taiteilla metsään.

Tokoiltu ollaan aika paljon myös, mutta pitäis vielä enemmän ja pienemmissä osissa. Ruudussa ollaan ainakin edistytty, ekoja kertoja ei yhtään tajunnut ruutua merkin kautta, vaikka ollaan me sitä hieman tehtykin, mutta silloin Moona oli aina ensin tehnyt VOI tyyliin. Videolla näkyy miten viime treeni meni, vähän epävarmaa se eka lähetys, toiselta puolelta parempi, kun ruutu jo tuttu. Teen nyt niin, että virittelen sen lähdöstä ensin ruutuun, haki ainakin viimeksi hyvin sivustakin, ja sen jälkeen viritys merkille. Käsimerkin annan vastakkaisella kädellä, niin se eroaa ohjatusta ja kierrosta. Merkillä Moona katsoi jo ruutuun, ihan hyvä kai, kunhan pitää merkin kriteeriin selkeänä. Merkit oli aika hyviä nyt, ja paikka ruudussa. Ohjattu on vähän epäselvä juttu, mutta katsellaan miten se tästä lähtee. Sain eilen Nina Mannerin tokotreeneissä ideoita siihen, joten kokeillaan niitä sitten. Luoksarin stopit oli pitkään tauolla, ja ne on painaneet mieltä. Nyt tartuttiin kuitenkin härkää sarvista, ja alettiin treenaamaan niitä hiekalla, koska hiekalla tulee helpoiten hyvä tekniikka. Lähdin tekemään Sirken neuvomalla tavalla, voimakkailla vartalo avuilla. Pidin huolen, että vauhtia oli jokaisella luoksetulolla, ja vain parit kerrat pysäytin melko lähelle, sain hyviä lukkojarrutuksia ja auraamis maahanmenoja :) Nyt tehdään vaan näin, ja vain hiekalla. Haetaan oikeaa tekniikkaa, ja draivia luoksetuloon. Seuruu tuntui tauon jälkeen huonolta, mutta eilisissä treeneissä katsottiin sitä tarkemmin, ja ainoa virhe oli, että välillä pa:ssa tulee hitusen eteen. Testailin sitä iste, ja jos pysähdyn ripeästi on pa hyvä, jos valmistelen pysähdystä tulee tassut 2cm jalkaterän yli. En olisi kyllä itse huomannut kyseistä virhettä. Käännöksissä tuntui, että pää nyökki aavistuksen, mutta ilmeisesti sitä ei kuitenkaan huomaa.

Ruutu treeniä:

Lauantaina oltiin sbcak:n järjestämässä luonnetestissä, tuomareina Pirjo Ojala-Laina ja Lea Haanpää. Mielenkiintoinen päivä kyllä. Kaikki kysyy menikö testi hyvin, mutta mikä on sitten hyvin ja mikä huonosti? Testi meni ihan Moonasti. Ei se kerännyt huippuja muttei huonojakaan pisteitä, ja sai vielä hylynkin, kun laukaukset pelotti niin kovin. Jotain yllättävää, mutta suurelta osin ennalta arvattavaa käytöstä. Sama Moona se on kuin ennen testiä, ihan yhtä huono tai hyvä, normaali tai hullu, mitenvain sen haluaa sanoa. Yllättävän paljon se pelkäsi kelkkaa, eikä millään päässyt siitä yli. Ihmisiä rakasti niinkuin yleensäkin. Pimeässä huoneessa tarvitsi myös apuja, olisi jäänyt tuomarin kanssa vaan olemaan. Laukaukset oli aika kova paikka, mutta niin vähän arvelinkin. Viime uudenvuoden aattoa edeltävänä päivänä raketti räjähti meidän vieressä iltalenkillä, ja Moona sai sellaisen sätkyn että huhhuh, räkytti ja tempoi, eikä silloin palautunut siitä yhtään. Sen jälkeen on laukaukset pelottaneet, harmi vain. Toki sillä täytyy jonkinmoinen alttius laukaisuarkuuteen olla, sillä ei kaikki koirat olisi yhdestä raketista semmoisia pultteja vetäneet. Laukauksien jälkeen palautui kuitenkin nopeasti niinkuin treeneissäkin, vaikka reaktio paukkuun oli "hiemean" eri luokkaa nyt. Peli siis tuskin on vielä menetetty, ainakin toivon niin, sillä suunnitelmissa olisi joskus hamassa tulevaisuudessa kisata haussa. Alla video, pisteet ja tuomarin kommentit poimittuna videolta.

Toimintakyky -1(-15) Pieni "Eli koiran rohkeus, kokonaisvaltainen toiminta päivän tempuissa, erikoiskokeena kelkka, jossa katsotaan toimintakykyä uhan alla, ja sitten pimeässä huoneessa ilman uhkaa. Kelkka oli sille yllättävän paha, koska kuitenkin tuntui että sillä on taisteluhalua, eli sillä on tavallaan eväät sen ratkaisemiseen. Sitten siinä on myös se, että sillä on aika paljon mielikuvitusta, niin se pikkasen liiottelee niitä asioita, eli se kuvittelee asiat vähän vakavemmiksi kuin mitä ne on. Mutta täähän on hirvittävän nuori koira, että tietää että sillä on vielä henkinen kasvuprosessi kesken, että varmasti tulee vielä vuosien myötä muuttumaan profiililtaan aika paljon tosta, kun saat sille elämänkokemusta ja vahvistat niitä asioita. Pienin askelin meette eteenpäin"

Terävyys +1(1) Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua "Eli kuinka se puolustaa itseään. Se haukku siinä, mut totta siinä ei kauheasti ollut, eli se todellinen terävyys tai aggressiivisuus on pieni. Ja se on hyvä asia, että sillä ei ole jäljelle jäävää hyökkäyshalua. Siihen pystyy hyvin menemään koskemaan, eli sen on hyvin ystävällinen joka tilanteessa. Se on hyvin helpottunut kun ihmiset on ystävällisiä, ja hänkin voi olla siinä. Kun hän on niin ylenpalttisen ystävällinen, niin meinaa ettei kukaan voi olla hänelle epäystävällinen.

Puolustushalu +1(1) Pieni "Eli kuinka haluaa suo puolustaa, niin aika äkkiä se siirtyi sinne taakse, mutta kun tässä katsotaan sitä halua, ei kykyä. Eli tässäkin nyt huomioitiin että se ei ole maailman rohkein koira, niin katsottiin mitä se yritti sieltä kommentoida, ja olla tarkkaavaisena, niin katsottiin että sieltä se puolustushalu, nimenomaan halu, löytyy."

Taisteluhalu +2(20) Kohtuullinen "Eli kuinka se haluaaleukojaan ja lihaksiaan käyttää, vastustaa näitä uhkia. Se tykkää pelata ja käyttää kroppaansa siinä, mutta saadakseen sen isomman arvosanan, siinä pitäis olla pykälä lisää sitä, mistä voitais ottaa drivea tarvittaessa käyttöön."

Hermorakenne +1(35) Hieman rauhaton "Eli kuinka se kuormittuu ja palautuu. Kyllä se aika paljon kuormittu tossa, ja kyllä se loppua kohti näkyy siinä sitten, elikkä toi ampuminen on se missä parhaiten näkyy. Jos oikeasti hermo pettää niin siinä viimeistään se näkyy, ja tässä se nyt näkyy, että siinä oli ilmeisesti senverran jänskää ollu, että tuli se reaktio niihin laukauksiin, mutta sitten kuitenkin se oli oikeasti positiivinen asia, että se palas siihen tuttuun juttuun, että se tiesi että mamman kanssa voidaan seurata, eli hän tarjoo tässä sitä, koska se tietää että sä olet tyytyväinen siihen kun seurataan, se on hyvä asia."

Temperamentti +1(15) Erittäin vilkas "Eli tää selittää osittain sen, että sillä on todella vilkas mielikuvitus. Eli se pikkusen kuvittelee asiat pahemmiksi kuin mitä ne on, että se kuitenkin keskittyy silloin kun joku ärsyke tulee, eli silloin se pystyy valmistaa sitä tilannetta, mutta sitten se että ne reaktiot on pikkusen tarpeettoman voimakkaita siihen annettuun ärsykkeeseen"

Kovuus +1(8) Hieman pehmeä "Eli miten se muistaa ikävät asiat, ja antaa niiden häiritä. Ei se liian paljon niitä muistele, mutta terveellä lailla, eli siinä tulee se ettei se ihan päätäpahkaa mene asioihin jos se on niitä pelästyny. Itsesuojeluvaisto terveellä lailla kehittynyt."

Luoksepäästävyys +3(45) Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin "Se on sitä joka tilanteessa. Tulee heti iloisesti tervehtimään ja hyökkäysten jälkeen pystyy mennä lähelle."

Laukauspelottomuus - Laukausaltis "Se pelästy siinä, että se tosiaan pyrki niin voimakkaasti pois, mutta se on positiivista, että kun sille tuli siinä semmoinen paniikki tilanne, niin sillä kliksahti korvien välissä, että hei mä tiedän mitä tässä pitää tehdä, elikkä ei sulla oo vielä menetetty tää tilanne, eli sä pystyt varmasti sitä viemään eteenpäin. Mutta tosiaan siitä selkeesti näki, että se on ottanut siitä muistijälkiä, että se on pelästynyt jossain sitä ampumista, kovaa ääntä tai ilotulitetta. Mutta sitten tosiaan pystyi kuitenkin kasaamaan itsensä, joka oli erittäin mukava asia"

Loppupisteet 110, hylätty

Vihdoin videoita mämmikarkeloista, Moonan vika rata ei ole siinä kun se hukkui muistitikulta, mutta jospa se tulee myöhemmin, oli niistä kuitenkin vähiten huonoin ;D Käytiin Moon kanssa ojangossa keskiviikkona mölleilemässä mölliluokassa, ja se tuntui siellä ihan hyvältä, pysyi lähdössä jne. Mun ohjaaminen tosi huuhaata, kun väsyneenä kaikki keskittyminen meni siihen lähtöön. Sunnuntaina olis sitten kisat kkk:lla, toivotaan parasta, siis sitä että saisin siihen edes jonkinlaisen kontaktin..

Rasseli oli kisoissa ihan normi Rasseli, mutta mulla oli kyllä vaikeuksia ohjaamisen kanssa. Liikun ihan hassusti, ja tuntu ettei mikään ohjaus tule luonnostaan oikeaan aikaan. Ekalla radalla tuli rima, ja sitten otin A:n uudelleen kun se ei tehnyt kontaktia kunnolla, kehuin paljon kun uusi yritys onnistui. Selvästi keskittyi seuraavilla radoilla, että lähtea saa vasta vapautuksesta. Tokalta radalta keppivirhe, jonka jälkeen mä vähän huuhailin. Kolmas rata viitonen, kun yksi rima lensi, vielä suoralla.. Näkyy kyllä vähä treenaminen ja kisaaminen, rutiini puuttuu. Ihan kivaa oli kuitenkin, ja saatiin tsempiksi Pääsiäisen Paras -palkinto :D

Maanantaina olikin sitten Sirken tokopäivä. Oli kyllä kivaa, ja paljon uusia juttuja. Meidän vuorolla katsottiin ensin paikkamakuuta, siinä on ollut pientä ongelmaa. Välillä se on ihan nätisti, mutta välillä tekee omiaan, eikä ihan keskity olennaiseen. Sirke tiivistikin hyvin, että Moona ei työskentele paikkamakuussa. Laitettiin sille kaksi nakinpalaa tassujen eteen, ja tsadam. Tai no ensin se popsi yhden nakin, josta toruttiin, mutta sitten makasi nokka kohti taivasta ja korvat takana: "En varmana ede haista noita nakkeja"picasaweb.google.com/112990090321880855033/VekoranTokopaiva9412#5729446645159334178

Sitten katsottiin metallianoutoa, siinäkun ote on hieman löysä. Sain ohjeeksi tehdä hauskoja juttuja metsku suussa, vaikka agiputkia, ja kokeiltiin myös hyppyyttää kasia tokohypyllä. Piti hyvin niissä kapulaa, ja otteen pitäisi noin parantua siihen noutoonkin. Vähän samaa ollaankin jo tehty aiemmin, eli kapula suussa kiertämistä ja leikkimistä. Nyt täytyy vain luottaa siihen, että ote paranee asenteen myötä.

Sitten katsottiin noudon luovutusta, sen kun olen opettanut liika tiiviiksi. Voisi lähteä korjaamaan esim. niin, että pitää jalkoja koukussa niin, että koira jää oikealle etäisyydelle, ja sitten tarjoamisen avulla myös. Katselen vielä, lähdetäänkö korjaamaan luovutusta. Se tulee olemaan pitkä prosessi, ja inhottaa edes aloittaa. Vaikka Moonan nouto on vauhdikas ja hieno, niin se on silti kovin hajoamis herkkä, enkä voi yhtään ainakaan huomauttaa väärästä suorituksesta, tai epävarmuus tulee esiin. Sääli vain, että tokossa ropisee roimasti pisteitä liian tiiviin luovutuksen vuoksi. Katsellaan.

Loppuun otettiin vielä kaukoja, kun tuntuu ettei ne millään ole varmat, vaikka kotona osaa, heh.. Ensiksi juteltiin takapalkan käytöstä, mikä ei meiltä ole onnistunut, sillä Moonalla on liian kova odotus palkalle. Se vääntyy ja jähmettyy. Sain ohjeeksi palkata myös edestä, ja takapalkalle vain yllättäen silloin, kun keskittyminen on muhun päin. Ja palkan voi laittaa kanssa pöydälle, tai vaikka suljettuun purkkiin. Ensin moona ei taaskaan kuunnellut, mutta palkkaksinkin sitä sitten takapalkan sijasta edestä. maahan-seiso vaihdossa liikkui takajalat, hui. Mutta se se ongelma juur onkin, hasardeja virheitä sattuu kaukoissa, varsinkin treeneissä. Tuomio oli ihan sama kuin viimeksi Sirkeltä, se on liian etupainoinen seisomisessa. Byyh, jospa se takapalkka auttaisi tässä edes vähän. Pitää sumplia, lähteekö muokkaamaan sitä maahan-seiso vaihtoa, nyt ei vaan yhtään huvittais.

Tokopäivän jälkeen alettiin taas treenaamaan tokoa, ja paljon on vielä tekemistä evl:ää varten. Muutenkin tauon jälkeen oli kaikki liikkeet vähän unohtuneet, esim. metallia ei voinut noutaa, tai kuunnellä mikä jäävä tulee, tunnarissa kotona kestää 30s etsiä omaa jne. Heti jos ei treenaa, niin maagisesti kaikki unohtuu.

Esineitä on myös tehty, ja aina ensimmäisen on löytänyt hyvin, mutta ei usko että ruudussa on useampiakin esineitä. Eilen tosin löysi hyvin kaksi, kun en palkannut välissä, mutta pitäis sitä nyt silti pystyä palkkaamaan ja sitten vielä jatkamaan hyvällä vireellä. Ehkä hajun hakemista esineistä seuraavaksi. Ampumista ollaan otettu myös pariin kertaan, ja pelkäsi kyllä paukkuja. Pääsi päivää ennen uuttavuotta säikähtämään meidän vieressä räjähtänyttä rakettia, ja ajattelinkin että nyt se sai siitä jonkunlaisen pelon, kun jo viime syksyn ammuskelussa sillä oli aavistuksen huolestunut ilme välillä paukkuja kuunnellessa, vaikka se muuten oli ja toimi ihan normaalisti. Nyt se olis mielellään lähtenyt autolle turvaan, ja korvatkin oli luimussa. Pystyi kuitenkin leikkimään ja syömään, vaikka pelkäsikin. Seuraavalla kierroksella mentiin vähän kauemmas paukuista tekemään seuruuta, meni paremmin niin, kun oli jotain muuta ajateltavaa. Koska toimintakyky säilyy vaikka pelottaakin, niin eiköhän se vielä niihin paukkuihin totu jotenkin, ja palautui kuitenkin heti normaaliksi kun paukkuja ei kuulunut. Saas nyt nähdä miten se lauantaina luonnetestissä reagoi, mutta eipä sillä tuloksella ole mitään väliä, se nyt on mikä on, oli se laukaisuarka tai laukaisukokematon, tai vaikka testin mukaan varma.

Uusi koiratanssi ohjelma on rakentumassa myös, teemana Intia. :)

Tuntuu että olis ihan hirveästi treenattavia asioita nyt, niinkuin onkin. Välillä sitä miettii miten Moona pystyy opettelemaan kaiken uuden, tai kehittymään kaikissa sen lajeissa. Mikä on liikaa? Eilen Moonalla oli vapaa päivä, ja tehiin "vain" esineruutu, kaksi oman tunnistusta metsän kepeillä, aloitettiin opettelemaan uutta temppua, otettiin vähän kaukoja, ja treenattiin mukana käskyä puiden yli hyppimis tilanteissa. Hakutreenit ei ole edes pyörähtäneet vielä kunnolla käyntiin, agista ollaan pidetty viikko taukoa, ja silti ollaan koko ajan treenaamassa jotain. Moona ei näytä hyytymisen merkkejä, ja itsekin jaksan sen mitä aikatauluun mahtuu. Pelkään että neljä lajia on liikaa yhdelle koiralle samaan aikaan treenattavaksi, mutta mitään en halua jättää pois, enkä myöskään tehdä puolihuolella.

Joensuussa majaillaan tällä hetkellä, ja yksi päivä mämmikarkeloita takana. Moonan kanssa tänään kolme rataa ykkösiä, eikä kyllä mennyt hyvin. Hyllysaldo karttui kolmella, ei niillä tuloksilla edelleenkään niin väliä, mutta se fiilis.. Ja se rutiini. Ne on ne asiat jotka merkitsee, ja ennenkuin ne on kunnossa, ei päästä eteenpäin.

Jo lämpässä huomasin, että Moona on hullulla päällä. Hyvä että uskalsin sen remmistä laskea kun oli jo niin menossa radalle, eikä kuunnellut mitään. Kun tehtiin niin oli ihan hyvä.

Ensin agirata, ei mitään älyttömän vaikeaa. Pienoinen yllätys oli, ettei Moona suostunut jäädä seisomaan lähtöön, ei millään. Se kävi niin kuumana ettei pystynyt kerätä itseään ja ladata keskittymistä tulevaan. Laitoin sen istumaan, ja sanoin istu käskyn monta kertaa kun kävelin alkusuoran kolmen hypyn taakse. Nousi seisomaan heti kun pysähdyin. Alkurata oli hyvää, mutta sitten kompuroin sillävälin kun Moo oli putkessa, ja seuraavasta paikasta olinkin jo myöhässä. Siihen kielto ja vielä riman pudotus. Sitten taas mallikasta menoa keinulle asti, jonka teki lentona. Nyt osaa kyllä jo erotelle puomin ja keinun, päänuppi oli vain kiehahtanut senverran, ettei se kerennyt ajatella. Otin uudestaan ja teki hienon keinun, pidin kontaktilla aika pitkään, ja siitä keppien kautta suoraa reittiä maaliin. Tässä vaiheessa ajattelin, että seuraaville radoille se pystyisi keskittymään, kun höyryt on päästelty.

• - Ei jää seisomaan lähtöön
• - Lentokeinu
• - Ei keskity
• + A:n ja puomin kontaktit hyvät
• + Vaikka vire keittää yli, se tekee silminnähden hyvin. Ei roiski tms.
• + Putken jälkeen ennen puomia tein "muka persjätön", ettei koira koira karkaa A:lle, toimi älyhyvin.

Seuraavaksi taas agirata, ei mitään kovin hankalaa taaskaan. Ei jäänyt seisomaan ei, eikä istumaankaan, hipsi ekan hypyn yli.  Kepit oli heti toisena, ja Moona ohitti keppien keskeltä jonkun kepeistä, en edes huomannut tätä itse, videoltakin sai tarkkaan katsoa. Ikinä ei ole ennen tehnyt moista, sillä on kyllä todella ollut kiire, kun ei jokaväliin muka ehdi pujottelemaan.. Sitten mä olinkin myöhässä seuraavista kuvioista, jouduin muuttamaan suunnitelmaa ja päästiin hyvin etenemään silti. Puoilla ihan nopea kontakti vaikka en juossut edellä, siitä kahden viereisen hypyn valssiin, ja ohjaajalta unohtui ennakoiva ohjaus. Kaarre venähti, ja hermostui ehkä siitä, kun roiskaisi sen toisen hypyn riman: "Pirskatin mamma, kun ohjaa niin huonosti, ettei pääse nopeasti etenemään!" Pidin A:lla pitkään kun virhe jo alla, ei ongelmia pysymisen kanssa, loppusuora hyvä. Nyt ohjasin niin rauhallisesti kuin pystyin, yritin tasapainottaa Moonan asennetta. Ei auta, tehtiin kumpikin ihan eri rataa.

• - Ei jää seisomaan lähtöön, eikä istumaan, hipsii..
• - Ei malta pujotella
• - Roiskasee riman
• - Oma ohjaus syvältä
• + Hyvät kontaktit
• + Irtoaa lopussa hyvin

Kävin vielä lämppä alueella välissä, siellä toosi hyvä. Pysyi lähdössä seisomassa, vaikka kuinka kiusasi, ja se kuunteli.

Viimeisenä hyppäri, rata oli aika kiva. Päätin taistella, ja mennä mukaan Moonan kiihkoiluun, eli tappelu asenteella matkaan. Ensin piti tietysti tapella siitä lähdössä istumisesta, tulos 6-1 Moonalle. Meni istumaan, mutta peppu ei pysynyt kauaa maassa, korjasin vaikka kuinka monta kertaa, kunnes en enää kehdannut. Tais olla sit edes jotenkin paikallaan edes seisten, siitä mulle se yksi säälittävä piste. Mentiin täysillä ja oikein kannustin Moonaa, ja huusin täällä kutsuja jne. Asennetta ei siis puuttunut, mutta keskittyminen ei itsellä hyvää, kun olin niin vauhkona. Jouduin keppien jälkeen muuttamaan suunnitelmaa, mutta pää lyö tyhjää miksi, videoltakaan ei sitä kohtaa nää. Olin kuitenkin myöhässä sen seurauksena putken jälkeen, mutta taisteltiin se kohta kuitenkin. Sitten lopussa olin suunnitellut valssaavani hassusti yhden putken jälkeen hypyn takana, se tuntui kyllä töksähtävältä jo rataantutustumisessa, video ei taaskaan näyttänyt mikä meni pieleen, mutta Moo pudotti riman ja ajautui väärään päähän putkeen. Olisinkohan vaan itse ollut sen linjalla siinä hypyllä, jotain tyrin kuitenkin. Loppusuora taas oikein hyvä. Tavallaan oli paras rata näistä, ja se taas näytti iha hyvälle, mutta ei se tuntunut. Tuntui juurikin siltä, että tapeltiin Moonan kanssa rata läpi, jo heti alusta alkaen. En tykkää tapella.

• - Ei pysy lähdössä
• - Tuntui pahallta
• + Oltiin yhdessä radalla
• + Loppusuora

Aina ei voi oinnistua, mutta kaikista harmittavinta on, että se tärkein jäi puuttumaan, yhteistyö. Moonan olisi vaikka voinut lähettää sinne radalle ihan yksinään, ei se muo mihinkään olis tarvinnut. Ei meidän meno näyttänyt videolta mitenkään kauhealta, eikä se pudotellut holtittomasti rimoja, kokeillut tarviiko kontakteille pysähtyä, jättänyt ohjausta kuuntelematta, mutta silti se kävi kuumempana kuin koskaan ennen. Annoin sen taas repiä lelua hetken ennen lähtöä, mutta ei sillä ollut mitään vaikutusta. Ja sen sijaan, että se olisi itse tarjonnut lelua revittäväksi, oli se menossa sen kanssa radalle. Se veti lähtöön kuin höyryjuna, eikä ollut toivoakaan saada siihen minkäänlaista kontaktia ennen lähtöä, tai lähdössa. Se ei voinut ajatella mitään muuta kuin rataa, edes se lelu ei ollut kivempi. Kontaktit, ja näköjään hypytkin on sille jo niin suoritus varmoja, ettei niissä sattunut virheitä. Ohjausta se lukee normaalisti niin täydellisen herkästi, ettei se huonous siinäkään niin näkynyt, mutta mitä jos olisi pitänyt kääntyä johonkin? En osaa sanoa olisiko se kääntynyt, näillä radoilla kun sai vaan mennä suoraan, tai tehdä loivia käännöksiä. En kuitenkaan usko, että se olis kääntynynyt omalla tasollaan, kuuntelu kun oli mitä oli.

Ja miksei se pysynyt lähdössä, miksi? Enkö sanonut trpeeksi selvästi, eikö se vaan pystynyt keskityymään. Normaalisti se vain jähmettyy lähtöön. Sen kroppa jännittyy, ja se valmistautuu. Nyt se ei pystynyt siihen, pystyykö enää ikinä kisoissa? Oppiko se nyt että kisoissa ei tarvii pysyä, mutta miksi se asia on pakkopulla? Paljon kysymyksiä, eikä vastauksia. Ei siinä seisomisessa ole ennen ollut ongelmaa, mutta ei sitä ole sille opetettukaan. Se oli vaan luonnollinen juttu. Istuminen on yhtä tappelua, ja siksi sen hylkäsin. En edes tiedä miten sen saisi treenattua kuntoon, tappeleminen ei auta. Umpikuja. Se osasi ennen istua, mutta kisatilanteesta juuri alkois se tappelu. Voisin varmaan muuttaa jotenkin omaa käyttäytymistä lähdössä, hankalaa. Ahdistaa. Mennään varmaaan keskiviikkona jo mölleihin kokeilemaan. Kokeilemaan vain, jos se sattuukin pysymään ihan ongelmitta. Jos tää olikin vain ihan poikkeuksellinen päivä. Siellä voin sitten ainakin vaatia sen pysymään, kesti mitä kesti.

Ekaa kertaa koko meidän agilityuran aikana alkoi oikeasti harmittamaan. Ekan radan jälkeen pystyin olla vielä positiivinen, mutta tokan radan jälkeen teki mieli mennä itkemään jonnekin nurkan taakse. Skarppasin kuitenkin kolmannelle, onhan me ennenkin selvitty vaikka mistä. Agilityssa on aina tullut alamäkiä, niin se vaan on, että tuo koira ei ole ollut missään nimessä helppo, eikä näköjään ole vieläkään. Onhan meillä takana vaikka kuinka monta huonoa rataa, huonoa treeniä, huonoa kilpailua, mutta nyt on jo todella pitkään mennyt hyvin. Kisat oli alkaneet sujua rutiinilla, ja treeneissä ollut ihana. Sain maistaa pienen palan sitä täydellistä koiraa, joka kulkee kuin ajatus. Se täydellinen koira rakasti agilitya, ja se rakasti mennä yhdessä mun kanssa. Nyt se rakastaa vain agilityä, niin täysillä, että unohtaa ihan kaiken muun.